lauantai 21. lokakuuta 2017

Urban Decay: Naked heat on täällä!!

Jesh, ihanaa, jippiiiii ja wow! Mä olen taasen kerran rakastunut. Näin tuppaa tapahtumaan Urban Decayn tuotteiden kohdalla joka ainoa kerta.

Lämmittää jo tuo pelkka kuorikin, sen verran kuumaa kamaa on!

Vaan miksi? Itselleni tuo merkki tarkoittaa (hassua sanoa brändistä, joka on luotu) mutta kyllä, vapautta, rohkeutta ja luomista. Jo nuo nimet ja paketitkin sanovat: olen rohkeasti minä, käytän näitä niinkuin haluan! Niissä on asennetta! Ja siitähän minä pidän.

Värivalikoima paletissa on ihanan lämmin ja tehty niin kevyempään että vahvempaan meikkiin. Molempiin pystyy tällä ihanuudella.

Värit toiminnassa: intensiivisiä! Ei tarvitse sutia pyöritellä värissä notta jotakin jää sutiinkin. Käy pikemminkin niinkuin itselläni ensin: huups! :) Olihan siellä, väriä.

Tuo suti, joka tuli mukana.

Toinen puoli tarkempaan työskentelyyn ja toinen häivytyksiin. Mielestäni aivan ihanan laadukas jo itsessään tuo suti, hyvä kädessä ja erittäin hyvä töissään, eli meikkaamisessa.

I´m in love. Hintaa tällä ihanuudella oli about 52-53€ Sokoksessa. Pikkaisen ehken hinta voi kirpaista mutta itselleni niin joka sentin arvoinen. Kun tuota väriä ei tarvite hinkata niin kestää käytössä luultavasti jo niin pitkään että ehtii kyllästyäkkin! No ei, tähän en kyllästy. Ja nuita voipi sekoitella muiden palettejen/värien/merkkien kanssa. Seuraavissa kuvissa olen käyttänyt ainoastaan tätä palettia, mutta ajattelin koklailla Moondustin kanssa, from Urban Decay. Toinen ihanuus :)


Yksi, mikä on kanssa näissä ihanaa, paleteissa siis. Niissä on painoa! Eli, sen verran, että huomaa tosiaan että kädessä on jotakin. Ei ole tehty heppoisesti ja älyttömän laadukkaan tunteen saa heti.

Ajattelin myös ihan Kardashian Beautyn kanssa sotkottaa, Lumenen, Essencen...kaikkien. Harvoin "tyydyn" käyttämään yhtä palettia. Yhdessä on jotain kivaa ja toisessa jotain, joka täydentää... :) Kun taulua maalaisi!



Testailua, yhdellä värillä. Mutta näkyy harmaalla kelilläkin tuo värin intensiivisyys...


En hakenut tarkkaa ja siistiä lookkia, vaan enemmän sellaista: that´s me- asennetta ja laitoin näin, so? Eli ei siloiteltua vaan: Bold... :) välillä vapauttavaa vaan laittaa ilman nyhväämistä mokista. Antaa palaa! :)


Ja vähän enemmän sutinaa väreissä. 


Ajattelin, notta jospa ainakin valoisaan aikaan laittaisi vähän enemmän ruskeaa tuohon liikkuvan luomen ja kulmakarvojen väliin... rauhoittaisi meininkiä. Mutta koklaisin näin ja luonnossa vielä tuo väri on ihanampi! Kyllä punaluomillakin liikkeelle lähtisin!

Ja kun katson lähikuvaa niin ajatus hiipuu photoshoppiin... :D 

Mutta, ihana on tuo Naked Heat ja miljoona tapaa käyttää! Jos olet kaipaat sutinaa ja laadukasta palettia, niin tässähän sellainen.
 Kandee muistaa se, että tosiaan väriä tulee...ei käy niinkuin allekirjoittaneelle: huuups! Olihan punainen väri..oikeasti. :)

Kohta saa taas sutia, kun isolle kirkolle Turkuun päin lähdössä. Inspiroi kyllä koklailemaan kaikkia eri tyylejä!

Joko sanoin? I <3 UD. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo




tiistai 17. lokakuuta 2017

Ihonhoitoa, Clinique& Estee Lauder

Hahaa, jospa saisin vihdoinkin kirjuutettua taasen! Aiheena ikuisuusrakkaus: ryppyvoitteet! Ihonhoito on itselleni se juttu, josta en suostu tinkimään. Vaikka mistä muusta ennemmin, mutta haluan kohdella ihoani hyvin, niin hyvin kuin osaan. Nassu on se, mitä näen joka päivä peilistä ja yö se, mikä näkyy muille ensimmäisenä. Melkein ainakin.

Tiedän, että ikää tulee ja väkisinkin niitä ikääntymisen merkkejä ja siinä ei ole mitään vikaa! Forever young ei toimi kenellekkään, ja ihon kuuluukin reagoida ikään. Mutta itselleni se ei tarkoita sitä, että antaisin valua maata kohden ihan suosiolla! Vähän voi sinne ryppyjen sekaan kiinteyttäkin vielä saada :) Tähänkin pätee mielestäni se sanonta, kunhan itsellään on hyvä olla nahoissaan.

Käytin loppuun Cliniquen smart repair- sarjan, johon olen luottanut jo todella pitkään. Ajattelin kuukauden kokeilla jotain muuta. Kyllä ensin mietin, notta kuinka nopeasti askeleet vievät Sokokseen! Luottoni Cliniqueen näyttää olevan siis suurella pohjalla! Mielestäni vaan niin älyttömän laadukas merkki.

Mutta, Estee Laudersin Advanced Night Repair- seerumi oli se, jonka ostin vaki- Cliniquen tilalle. Myyjä laittoi sitä kädelleni kaupassa ja tuntui kyllä heti ihanan öljyiseltä, kosteuttavalta muttei millään muotoa tahmaiselta tahi överiöljyiseltä. Imeytyi hyvin ja jätti tasaisen pinnan ihoon.
Siinä tuli testerinä mukaan saman sarjan silmänympärysvoide.

Kotona oli testerinä saatuja Cliniquen Superdefense päivä- ja yövoide. Testerikokoa siis.
Nämä purkit ovat niihin ikääntymisen ensimerkkeihin ja olen kyllä jo tuon iän ohittanut, mutta ajattelin notta jospa toimisi tuon Estee Laudersin seerumin kanssa!

Näillä siis mentiin viimeinen kuukausi ja sekä aamulla että illalla sotkotin noihin Cliniquen rasvoihin seerumia, silmänympärykseen tuota testeriä , joka tuli seerumin mukana.


Kaikki tuotteet yllättävän riittoisia! Vaikkakin nuo Cliniquen purkit ovat pieniä, niin niitä ei kyllä tarvitse paljoa laittaa kerralla, varsinkin kun tuo superihana seerumi oli mukana!

Kosteutus oli kyllä kohdillaan ja ihanan kermaista tuo superdefense- sarja Cliniquelta on! Uskon, että ikääntymisen ensimerkkeihin riittää vallan mainiosti ihan sellaisenaan!

Jollei olisi vähän enemmän tarvetta jo, niin tuota käyttäisin mieluusti.

Tuolta muuten lisää infoa tuotteesta ja hintaakin -->Superdefense by Clinique

Sitten tuo aivan uusi tuttavuus: Estee Laudesrin Advanced night repair. -->Estee Lauder- seerumi

Öljyinen, ei tahmea, kosteuttava ja teki ihon kyllä ihan tasaiseksi. Pullossa pipetti, jolla hyvä annostella ja ei tarvinnut montaa tippaa tuotetta käyttöön/kerta. Käy myös meikkivoiteeseen sekoitettuna, jolloin lopputulos kevyempi ja luonnollisempi. Ihana tuote! Pieni miinus tulee tuoksusta, joka omaan nokkaan on... hmm... tunkkainen.

Mutta kun sekoitin seerumin ja voiteet, joka muuten on tapani kaikilla voide&seerumikäytöilläni, niin lopputulos oli ja on: ihanan tasainen ja kiinteä iho. Tuo oli vähän ylläri, kun ainahan voi mainostaa asiaa, toinen juttu on se, toimiiko.

Silmänympärysvoide, joka hyödyntää yön palauttavan voiman korjatakseen ihon vaurioita palauttaakseen silmien nuorekkaan heleyden. Sisältää tehokkaan, eksklusiivisen ChronoluxCB™ -teknologian ja samat korjaavat ja ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevät hyödyt kuin Advanced Night Repair Synchronized Recovery Complex II -seerumi. Kohdistaa tehonsa kaikkein näkyvimpiin ikääntymisen merkkeihin, kuten juonteisiin, ”harakanvarpaisiin”, tummiin silmänalusiin, turvotukseen ja ihon epätasaisuuteen. Monitehoinen koostumus palauttaa nuorekkaan kirkkauden silmille.

-->Estee Lauderin silmänympärysvoide

Nuin, oli pakko vähän kopioida teksitä, säästää kättä. :) Mutta, käytän/käytin siis tuota seerumia päivin ja öin, mutta tuota silmänympärysvoidetta vain öisin. Sen verran hoitavaa luvattiin olevan ja onhan tuo! Ihana creme- fiilis ja todella ylellinen laittaa! Kun kylmät ilmat tunkeutuvat tännekkin, voi olla että päivälläkin laitan tipan tuota nektariinia! Eli tykkäsinkö? Kyllä!

Kaiken kaikkiaan voisin harkita tuota Estee Laudersin linjaa, ihan normikokoisissa purkeissa ja tositarkoituksella :). Se taasen tarkoittaa, että päivä- ja yövoidekkin saisi uudet kamut. Hmmm.

Se, miksi innostuin nyt koklaamaan on se, että tulee uusittavaksi kerralla seerumit ja voiteet, kun menivät loppumaan kerralla sitten. Saapahan uusitaan sitten kaapin sisällön kunnolla!



Suoraan aamupesulta- kuva, jossa juuri levitettynä voiteet. Ulkovalossa, joka mielestäni on se "raadollisin" ja näyttää kyllä hyvät ja huonotkin puolet hienosti.
Ei niin paha, vai? Kandee koklailla tuota Estee Laudersia, jos jotain uutta etsit!


Nyt käsi taas lepoon, ihanaa päivää kaikille!

xoxo

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osaa näköjään kauempaa olla kirjuuttamatta! Tuntui, että jotain isoa puuttuu päivistäni. Koklasin jopa yhden Youtube- videon tehdä, kun siinä ei tarvitse kirjoitaa...:D noh, ehkä joskus on mun juttu. Yritin jakaa sitä jonnekkin päin, enkä tiedä onnistuinko siinäkään. On tuo tubettaminen kyllä oma maailmansa!

Uusi treeniohjelma on käytössä ja ahteri arka, kun jalka/pakarapainotteinen tuppaa olemaan. Aloitin viime viikolla ja nyt kroppa vähän jo totunut, eli kävelykin onnistuu.

Viimeksi kirjuutin syömisestä ja omista fiiliksistä kropan suhteen niin nyt on hyvä jatkaa sitten aiheella: minä naisena.
Itseasiassa omaa ajatteluani helpotti se, että taisi olla radio Novan haastattelu jossa Sunrisen solisti Samu kertoi notta on etsinyt itseään viimeisen albumin teon yhteydessä. Kuka on ja mitä haluaa. Haluanko tätä oikeasti? (PS. biisi I help you to hate me on mahtava!)
Eli, vaikkakin on ikää yms niin sitä voi etsiä itseään uudelleen ja uudelleen. Joskus elämässä on niin kiire, että "tyytyy" olemaan sitä, mitä on aina ollut. Tahi sitten on tapahtunut asioita, jotka ovat estäneet olemasta täysin se henkilö, joka haluaa.. Ja nyt puhun ulkoisesta minästä, taidan olla käsitellyt jo sisäistä minääni. :) Vapauttavaa!

Olen aina "mainostanut" olevani poikatyttö ja ystäväsuhteessakin lapsuuden ajoilta olin se maskuliininen osapuoli. Jotenkin, otin vielä enemmän sen rooli ja vähän aikaa sitten mietin, että miksi? Sitten taisin hoksata. Piilouduin sen taakse. En uskaltanut olla se, ketä halusin kun pelkäsin, etten ole a) tarpeeksi kaunis (ystäväni oli todella kaunis ja naisellinen, joten löin vissiin tahalleen itseni maahan.) b) edellämainituista syistä nolaan siis itseni, jos yritän olla jotain muuta kun se "äijä". Kuulostaa hassulta, vai? Voi olla. Liittyy noihin asioihin muutakin, kipeitä asioita joita en tähän sen enempiä laita. Mutta, siis piiloiduin ja aloin jollain tasolla uskomaankin nuihin käsityksiin ja rooliin.

Ehken siksi asukuvat ovat itselleni tärkeitä, haluan nähdä, miltä näytän omana itsenäni, jos annan siihen luvan.

Tänään koklasin asua, jollaistaolen ajatellut jo pitkään. Housut tilasin Halensin loppuunmyynnistä ja väri että materiaali houkuttivat. Toinen, mitä olen kaivannut ja huomannut myös rakastavani: korkokengät. Kuvan nilkkurit ovat omaan silään juuri minun näköiset ja uskomattoman hyvät kävellä! Taitaa tulla lisäbudjetti lisäkorkkareille :D Ja jos vaikka hilpasen systerin luo Lontooseen Tammikuussa niin ah! Kaupat!

Mutta, epätäydellisiä kuvia omasta mielestäni kivasta asusta:
(Epätäydellisyys on täydellistä :))


Taiteellisia kuvia...:D Vaan ei pahemmin voinut nuilla kengillä juosta mudassa kameraa tsekkaamassa..nilkat suojassa näin. 


Karvaturriliivikin pääsi pitkästä aikaa töihin, ihanan lämmin! (From H&M)


Free to be me. Ja ainoa, joka voi tuon vapauden antaa olen minä.

Vapaus. 


Ja ensi viikolla saan uudet gore tex-lenkkarit! :D Niistä on hyvä aloittaa kenkäshoppailu, pýsyy sukatkin kuivana...


Ihanaa iltaa kaikille!

xoxo 



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

tunnesyöminen ja kehopositiivisuus

Noniin, yritän naputella tämän kipeän käteni kanssa asiasta, joka on vaan niin tärkeä itselleni. Töksähtelevä teksti johtuu siis pitkälti siitä :).

#Bodypositive.

Tuohon törmää todella usein ja niin monen median kautta. Ja onhan tuo ideana hyvä! Kauniskin. Itse olen Anna Perhon kanssa samaa mieltä: #ihansama. (IS kolumnissaan) Eli vaikkakin näitä tempauksia ja ihania kannustavia juttuja onkin, niin paras olisi kun ei tarvitsisi. Eli olisi aivan normia elää juuri niinkuin olet.

Mutta, sitten jos ei ole tyytyväinen? Tässä kohtaa kerron omista kokemuksistani ja fiiliksistä jotka johtivat elämämuutokseen. Oikeastaan, yritän tsempata JOS olet tekemässä elämänmuutosta tahi kamppailet vaikka tunnesyömisen kanssa,

Itse taidan olla ollut aina tunnesyöppö. Vaikea tunnustaa tämä asia, mutta sekin on eräänlainen syömishäiriö mielestäni.
Lapsuudessa jouduin selviämään aika paljon yksin, vanhemmat olivat töissä suurimman osan ajasta. Itsenäistyin jo varhain siis. Töihin menin itse, kun olin 14v ja aloin ansaitsemaan omat rahani. Tuolloin ei vielä ollut mitään isompaa ongelmaa, ja söin oikeastaan salaa vain ystävältäni kenen kanssa olin kuin paita ja ahteri. Hän reagoi maailman juttuihin anoreksialla. Joten meitä oli yksi, joka söi ja toinen joka ei. Näillä mentiin pitkälti tulevaisuuteeen ja jotenkin takaraivoon jäi: syöminen on huono homma. Sitä vastaan taistelin tadaa: syömällä.

Mutta koska liikuin paljon, ei kiloja tullut. Eikä niitä tullut vielä parikymppisenäkään, oikeastaan vuonna -95 olin vielä "luikku", painoin hikisesti 50kg. Syy oli simppeli: ei ollut rahaa syödä. Kaurapuuroa ja juhlapäivänä sokeria sen kanssa ja kilot pysyivät poissa. Pakko myöntää, että aika usein olo oli todella heikko ja jaksaminen, varsinkin paniikkihäiriön kanssa oli vaikeaa.

Omakuva oli silloin jo jotenkin vinksallaan. Se oli alkanut kehittyä salaa vinksalleen noina vuosina ennen kaurapuuroaikaa. Olimme total VIP stadin yössä ja toinen osapuoli, siis ystäväni, piti huolen että imago on kaikki kaikessa. Jep. Kyllähän niitä ovia aukeutui. Nälissäni iski sitten se ensimmäinen paniikkikohtauskin, joka taisi taata sen, että ruokaa piti saada. JOS sillä saisi edes vähän estettyä paniikkia.

Ei saanut. Siitä sitten masennuin ja aloin syömään tuohon tunteeseen. Eristäydyin ja ruokavalioni oli tyyliä tämä: Aamupalaksi klo 7 (ei ollut lähikaupassa vielä ihmisiä, paniikki antoi siis mennä noin aikaisin) paluumatkalla kaupasta...suklaalevy. Kyllä, söin joka aamu 250m matkalla takaisin kaupasta suklaalevyn. Kotona sitten lisää suklaata kermavaahvolla kuorrutettuna. Oli siellä hedelmiäkin, banaania kera kermavaahdon. Kermavaahtoa suoraan sellaisesta purkista. Litra jäätelöä kera kermavaahdon ja suklaan. Pizza kotiin tilattuna. Ja nämä/pvä. Sinne ne rahat menivätkin, eikä laskuihin.

Painoa tuli tosi nopeasti 50kg lisää, ja satasella alkoi jo. En huomannut, oikeasti, tuota, ennenkuin umpilisäke puhkesi. Sairaalassa vinkattiin notta laihdutus? Suutuin ja loukkaannuin niin pirusti.

Sain kuitenkin paniikin yms hallintaan ja se antoi itsevarmuutta elämänmuutokseen.

Ensimmäistä kertaa olin vapaa menneisyydestä että paniikista. Kilot lähtivät ja olin taas elämässä mukana. Paino pysyi tasaina ja normina. Eipä ollut oikein rahaakaan syödä, muttei myöskään tarvinnut ahmia. Ei ollut syytä.

Sitten muutin tänne maalle. Muutos elämässä, elinpiirissä ja elintasossa: 10kg. Ei vielä niin paha,en reagoinut tuohon mitenkään, oli ok. (naputan yhdellä kädellä nyt, töks töks)

Sitten meni nilkka oikein huolella. Murtui, ja molemmat siteet spagetiksi. Siinä sitten koipi paketissa puoli vuotta sohvalla, kun en kipsiä uskaltanut ottaa....ei saanut liikuttaa.

Lopputulos: +15kg lisää. Tuotakaan en huomannut, eihän nyt marjapiirakat yms kera kermavaahdon pahaan oloon voi lihottaa. Mutta kun kiskoin farkkuja jalkoihin, niin....ei. Siitä sitten ostamaan vaatteita tyyliin: kunhan mahtuu. SÄKKEJÄ. Fiilis omasta peilikuvasta oli inho. Se johti epävarmuuteen ja itsensä mollaamiseen. Olisin voinut olla #bodypositive mutta kun en ollut. En tykännyt itsestäni ja pakko lyhentää käden takia stooria: palkkasin valmentajan. En uskonut, että on enää mitään tehtävissä ja kuvan lähettäminen koutsille oli melkein maailman pahin ja vaativin teko: häpesin. Niinkun tein kotonakin mieheni edessä. Eli tunteet, joita en osannut käsitellä olivat syömisen takana.

Kun tämä treenijuttu alkoi ja tuloksia alkoi näkymään, kohtasin uudenlaisen reagtion: mitä sinä nyt tollaiseen innostuit? SInäkin, salitrendissä mukana? Eli, en voinut sanoa, että rakastuin painonnostoon, kun sekin oli sitten heti fitness- salikuva- syökäärahkaa juttu. Aivan naurettavaa touhua kuulemma! Niin tai näin... :)

Mutta nyt olen sekä henkisesti hoksannut, miksi olen ahminut ja löytänyt oman juttuni. Peilikuva? Oh well... totuttelen vielä :). Parempaan menossa henkisellä puolella. Toki, töitä teen fyysisesti että henkisesti mutta monen vuoden taakat eivät päivässä parane.


Voi, kun olisin saanut vähän paremmin ja enemmän tähän. Ja isoin syy muuten muutokseen? Perimä. Isän puolelta melkein kaikki menneet massiiviseen infarktiin, isä mukaalukien vähän aikaa sitten, joten kannustin kohdallaan.... Oli pakko tehdä jotain senkin takia.

Eli, jos olet tyytyväinen itseesi: good for you. Jollet, niin pyydä jeesiä...jos on ongelmia ruoan kanssa, joko ei pysty syömään tahi niinkuin minä: oikein helposti kera pahan olon....puhu. Mikä siellä on taustalla? Ja hei....et ole huonompi mitenkään millään mittarilla! Muista se :)



Terveisin about tyytyväinen, painoihin hurahtanut.


Ihanaa päivää kaikille!
xoxo

perjantai 29. syyskuuta 2017

Tein itse ja säästin, nainen ratissa

Mennään nyt vähän töksähtelevällä tyylillä taas, kun käsi sohloo oikein urakalla. Pieni, mutta niin ärsyttävä vaiva, joka estää tekemästä unelmieni hommia: maskeerausta. Juurikin tuon työn takia sain tämän vaivan, pientä liikettä ja avot! Jännetuppi, tenniskyynärpää ja olkapussin tulehdus samaan aikaan. Nyt yritin vain kirjoittaa kynällä niin eikös tämä räpylä ottanut nokkinsa.Noh, näillä mennään kun muuta ei voi.

Ostin sitten ihanan värisen hameen netistä, Halensin loppuunmyynnistä, ja materiaalikin on mahtavaa samettia. Koklatessani huomasin siinä olevan muutaman metrin liikaa kangasta, eli olin tilannut liian ison koon. Eipä hätiä, onneksi on mummoni todella vanha ompelukone ja "mahtavat hermot". Ok, eli ennen kun tein mitään:

Kirjaimellisesti seisoo päällä. 

Sitten vaan se vanha rämä kone esille ja sivuilta surauttamaan kapeammaksi. Ei pitäisi olla paha homma eikä aikaa mennä paljon. 

2.5h. Niin sain sitten aikani kulumaan tuon masinan kanssa, kun katkoo langat, hävittää alalangan, savuaa..no ei sentään, mutta tekee kaikkensa, että ei vaan helpolla pääsisi. 
Itselläni on aika huonot hermot tuollaiseen tappeluun ja sain kerätä kaikki, mitä olen oppinut meditaatiosta ja mielenhallinnasta että sain ne kaksi saumaa valmiiksi. 

2.5h. Kele. Mutta onnistuin jotenkin! Ylhäältä jäi vielä vähän kesken, mutta paitaa päälle niin nyt saa olla hyvä ratkaisu. Ei pysty ottamaan tuota masinaa heti esille. 

Winner!

Toki ammattilaisella olisi mennyt hetki vaan ja siinä se, mutta kun aloitin niin jääräpäänä meinasin, notta minähän teen tämän, tyyli vapaa! :D Ilme kertoo jo paljon...


Kuvahaun tulos haulle quotes about women behind wheels

Nimimerkillä miksi nainen ei muka voisi ajaa lujaa ja hyvin?

Olin eilen ulkoiluttamassa meitin Volvoa ja lataamassa molempien akkuja, ah ihanuutta! Ajelin pikkuteitä ja sitten poikkesin sellaiselle välitielle josta pääsee isolle tielle, 10- tie. Tulin ihan normisti risteykseen, hiljensin ja arvioin tilanteen. Kaukana näkyi auto mutta tiesin, että minä, Volvo ja keppivaihteet saavutamme 100km/h nopeasti. Ok, saa suorittaa! Siitä sitten lähdin kiihtyttämään ja takana olevan ei tarvinnut edes hiljentää, kun turvaväliä oli todella reippaasti. Näin sen pitääkin mennä. 
Siinä sitten posotin sitä 100km/h niin eikös tämä mersukuski saa hepulit, kun kuitenkin kilometrin sätellä kehtasin tulla eteen. Ja en muuten usko että on autonmerkin vika, jos kuski on ääliö. Kyllä se vika on aina penkin ja ratin välissä, auton merkistä huolimatta...

Tottakai hän sitten lähtee ohittamaan "lievällä" ylinopeudella ja kun tulee kohdalle, oli ilme sellainen testosteronihärän: tulin, näin ja voitin...kunnes hoksasi, että kuskinahan oli nainen! Ja ajoi lujaa. Kiihdytti, piru vie, ei jäänyt tukoksi liikenteen. Söpöä- tyylinen hymy. Meinasin keskisormea vilauttaa ihan sen periaatteen vuoksi: naisetkin osaavat prkles ajaa! Jätin kuitenkin tuon tekemäti, ja ajelin asetusten mukaan. Tämä alfauros joutui sitten ajelemaan kunnolla ylinopeutta, kun ei kehdannut edessäkään ajella. Pieni toivomus itselläni oli juuri tuolloin: polliisit.... :D

Vaan oikeasti, itse rakastan ajaa. Kovaa, hiljaa..melkein auto kun auto käy. Miksi pirussa kuvitellaan, että ollaan teiden tukkoja? Ja miksi se on ihme, jos nainen tykkää vauhdista? SO last season- ajattelua.

Nyt tämä vauhtinainen menee puuron kimppuun, käsi huutaa aapuva. 
Uusi treeniohjelmakin tuli ja ensiviikolla pääsee taas sanomaan: au au au ihanaa! Voisin treeneistä vähän enemmänkin rustailla, hmm....

Nyt, ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Vahdit... ja olen huomaamattani ihastunut rotuun: kaukasian paimenkoira. Noin niinkuin kun niitä pentuja ollaan katseltu. Pieni poni, säkä about75cm ja paino voipi olla 80kg...ok Maarit, ajattele vielä asiaa :D. 



tiistai 26. syyskuuta 2017

Ajatus vanhusten hoidosta ja kuvia luonnosta

Muutin sitten taasen blogin yleiskuvaa että nimeäkin vähän... :D Nyt tuntuu enempi omalta. Mahroton tapaus!

Asiaan siis. Ensin, ihanaa! Kevennettyä viikkoa viettäen treeneistä ja oli tuossa pari "loma"päivääkin. Huomaamattani olin onnistunut polttamaan kynttilän molemmista päistä niin hyvin, etten jaksanut enää edes katsoa keittiöön tahi mitään muutakaan. Onneksi mies hoksasi asian ja hoiti hommat pari päivää niin, että ei tarvinnut kun toipua.
Jännä, kun ei välillä vaan huomaa kuormittavansa itseään ja kun on niitä asioita, joita ei vaan osaa eikä voi jättää. Tähän laitan pienen vinkin: mamma ja vanhustenhoito nykytasolla. Valitettavasti.
Itse aikoinaan tein hoitotyötä vanhusten parissa ja se oli todella antoisaa hommaa, paitsi. Kun kiristetty niin paljon, ettei aikaa kunnon hoitamiselle jää. Joka ainoa kerta, kun lähdin kotiin töistä, parkusin asioita joita en voinut tehdä. Olla läsnä, kuunnella....lohduttaa. Perushoito oli pakko tehdä.

Nyt sitten järkytyin, kun kävimme mammaa katsomassa viime lauantaina. Olin jo vinkannut aiemmin, notta taitaa virtsiittiä pukata kun jutut olivat sellaisia. Siitä sitten muutaman päivän kuluttua, kun menimme katsomaan oli mamma muuttunut jo väriltäänkin valkoisemmaksi ja silmät utuisemmaksi. Kysyin, notta otettiinko testi? Hoitajat vähän vaikeina, raasut, että ei.... minä: täh? Kun lääkäri oli meinannut, että jos jokaiselta ruvetaan ottamaan jatkuvasti virtsatestejä, niin aina on jotain kasvua ja siihen sitten antibiootteja. Resistanssi kasvaa. Joo, tuon jotenkin ymmärrän ja ei nuo antsarit sitten vaikuta jos tulee jotain vakavaa. MUTTA! Kun toisen fyysinen olemus kertoo, että tulehdus on edennyt ja seuraava paikka onkin sitten munuaiset, niin..... aargh!
Pitäisi ottaa sen yleistyksen mukana yksilötasolla kunnon tsekkaus ja kun olen "joutunut"taistelemaan pidempään tuulimyllyjä vastaan mamman hoidossa (ennen palvelutaloa siis jo) niin iski kertakaikkinen väsy.
Uusin säästö on siis pissanäytteiden otto. Niitä ei oteta. Hohhoijaa...... aivan väärä paikka säästää! Kun miettii, mikä on vanhuksilla vielä se yleisin tulehdus... Mie niin sekä kilahdin että väsyin, ja toivon, että tänään lääkärinkierrolla olisi tapahtunut jotain notta mamma saa apua. Eli vielä ei ole tilanne selvinnyt ja meidän ainoa lääkäri tällä kunnalla on aika omapäinen niin..... mur. Josko taasen joutuu vääntämään... kun ei pitäisi. Ammattilaiset ovat kuitenkin hoitamassa niin ei omaisten pitäisi enää joutua, muutenkin raskasta.

Sitten löysin pitkästä aikaa rakkaan harrastuksen: kuvaamisen luonnossa. Ennen menin usein kameran kanssa eri paikkoihin kuvailemaan ja nauttimaan luonnosta, mutta viime vuosina...tarkalleen kolmena, en ole vaan jaksanut. Hoksasin, että tuo ylläoleva juttu taisi vaikuttaa energiatasoihin siinäkin. Ei vaan saanut kameraa kunnolla käteen ja innostuttua kaikesta ihanuudesta tuolla ulkona.

Pari päivää takaperin päätin ottaa kameran käteen ja pysähtyä katsomaan elämää. Vähän raakileita kuvat, mutta alkuun pääsin kuitenkin! :) Tässä läjällinen kuvia, luontoa minun silmin:









 Yllä olevassa kuvassa ei tuo suurennus kestänyt, sen verran kaukana olivat ötökät.
 Liikkuvasta autosta napsaisin, vähän epätarkka. Tuolla puiden luona on pari peuraa ja yhdeltä näkyi vain korvat, oli hauskan näköinen! Suurentamalla näkyy kyllä, mutta hajoo kuva täysin. Kunnon zoomin tarvitsisin...hmm...
Pari karvahanuria :) 




 Yllä ja alla: eri taikametsät :)Jännä fiilis molemmissa, voisi kuvitella haltioiden tulevan tuolla vastaan, jos samoilemaan lähtisi.


Sitten aamupuurolle, jotta ei mene ihan haaveilemiseksi!

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

torstai 21. syyskuuta 2017

Arjen harmaissa, koroilla keikkuen ja meikkivimmaa

Ensin, luin tuon edellisen tekstin ja kun sen kirjuutin vähän niinkuin migreenin auravaiheessa niin siitä tuli töksähtelevä ja ei ihan sellainen kuin tarkoitin. Ideana oli siis JOS innostut elämänmuutoksesta, elintapojen fiksaamisesta tahi vaikka lisää infoa liikunnasta...tsemppinä enempi oli tarkoitus se kirjoittaa. Eli jos vaikka kaipaat kannustajaa niin täällä ollaan! 

Nyt istun taasen sohvalla kaffekupposen kanssa ja kuuntelen. Ulkoa kuuluu puimurin ääni, meidän takana olevalta pellolta. Miehen veli yrittää saada sadon puitua, vaikkakin syksy on puinnin kannalta viljelijöille aikas vaikeaa. Sataa, vilja ei valmistu ajoissa, alkaa itämään yms.. huh, hatunnosto heille! Ja tsemppiä!

Olen huomannut tässä viimeaikoina kaipaavani korkoja. Kunnon korkokenkiä, nilkkureita, saappaita! Pitkään jouduin olemaan ilman, kun nilkka meni ja sen jälkeen on vähän jännittänyt laittaa korollisia kenkiä ihan pidemmäksi aikaa jalkoihin. Tänään tempaisin ja perusharmaa asu sai muutakin väriä.

Kun muut pukeutuu punaiseen tahi nyt in olevaan granny chic- lookkiin niin minä sitten harmaisiin. Aina aallon harjalla? :) Nuo farkut, rakastan vaan niin kovasti niitä! On kunnon rikotut ja varmaan montaa mieltä, onko "ikäiselleni" sopivaa laittaa moisia jalkaan, mutta laitan kuitenkin!

Perusharmaa paita kaveriksi ja aika oma olo. Yleensä niiden kanssa on valkoiset lenkkarit mutta nyt pääsi kaapista mokkasaappaat ja kamuksi mokkalaukku. Eli tuosta voisi päätellä, että mokkakausi on alkanut täällä päässä.

Nuo korot saappaissa ovat aika hyvät, kun taukoa on ollut päiväkäytössä jonkin verran, Mahtaneeko 7cm korko olla, uskoisin. Leveä, tukeva korko, pysyy pystyssäkin hyvin!



Itse tykkään siitä olosta, minkä sekä korot että juuri saappaat antavat: naisellinen fiilis. Vaikkakin farkut ovat kun tiikeri olisi niihin kyntensä teroittanut.



Nuo saa nostettua reiteen asti, saappan varret meinaan. Kun on näin lyhyt, niin melkein farkut ovat paras vaihtoehto siihen. Kun hameen kanssa ne eivät näy sitten ollenkaan, vaan jalka näyttää pitkältä saappaalta, korviin saakka jatkuvalta. Ja taan niin lyhyttä hametta ei vaan voi laittaa päällensä, jotta saappaan reuna näkyisi. Eli farkkujen kanssa toimii. Harmi, kun en hoksannut kuvaa ottaa farkkujen kanssa. Mutta vanhat kuvat on olemassa vielä:



Eli aikas korkealle nuo saappaat ulottuvat tällaisella pätkällä. 

Katsoin H&M sivuja, ja nuita ei enää valitettavasti ollut myynnissä, mutta nämä olivat/ovat!

Reisipituiset saappaat - Punainen - NAISET | H&M FI 1
Omg... <3 ei olisi pitänyt käydä katsomassa.... :D Ihanat!!! Vähän villit ja niin...wau! 

Ja onhan ne punaiset....? Harjalla keinutaan! Pitänee miettiä, missä ihmeessä nuita pitäisi. Toki lehtiä voisi haravoida nuo kintuissaan? 

Meikkivimmakin sopisi väreihin, kun himoitsen Urban Decay Naked Heat palettia.

Kuvahaun tulos haulle urban decay heat

Koklailin eilen vähän aikani kuluksi meikkejä, ja miten nuo punasävyt sopisivat. Laitoin Urban Decayn Moondustia, siitä:


Vasemmalta kaksi ylinta niin, että vaalea luomen sisänurkkaan ja ulkonurkkaan element, eli tuo tummempi. Sitten rajausta, hahaa! Huulipunalla ja vähän huultenrajauksella. Toimii muuten kun junan vessa! Pysyy ja on aikas kivan värinen! 


Lancomen huulipunaa ja rajauskynää silmien alla ja kulmissa. Jotenkin innoistuin tuosta punahommelista silmissä, joten se on nyt vaan aivan pakko saada, Naked Heat meinaan!

Itse olen huomannut, että UD toimii tosi hyvin, kun laittaa alle kunnon pohjustuksen vaalealla peitevärillä. On sen verran intensiiviset värit ja ehken päiväkäyttöön itse haluan asteen vaaleampaa. Ja olen huomannut, etten koe oloani kotoisaksi sellaisessa kokoluomen smoky eyes- tyylissä. Tulee jotenkin vaan kovin raskas olo siinä. 

Taitaapi olla aika vähän hemmotella itseään nyt, eli aika Yogaian! Aivan mahtava palvelu, oletkohan koklannut? Yogaia, kurkkaa täältä

Itse saan sieltä sekä hermoille rentoutusta että kropalle venytystä. Suosittelen ehdottomasti YIN joogaa, jos alaselkä, lantio ja jalat ovat jumissa. Muutoinkin tuo on sellaista hidasta, rauhottavaa ja avaavaa joogaa. Oma lempparini ehdottomasti! :)

Namaste ja ihanaa päivää kaikille!

xoxox

maanantai 18. syyskuuta 2017

Treeniä, laihdutusta ja terveyttä

Ihanaa iltaa kaikille, istun tässä sohvalla vihreää teetä mukissa ja kuuntelen, kun eräs kiistakapula ajelee hiekkatietä rämällä autolla kovaa vauhtia. Pakoputki, tai sen jämä pikemminkin pärisee, tällä jannulla ei ole ajokorttia ja sponssarina sellainen ylikiltti isäntä.

Eli jannu on huonosta kodista kuulemma, ja vähän vaikea tapaus ja siinä ei mitään! Jos saa mahdollisuuden täällä, nuissa eräänlaisissa tukiasunnoissa niin mahtavaa! Mutta ilmeisesti tämä nuori ei saa tukea ongelmiinsa, ja hän on ottanut asenteen: teen mitä haluan. Ja tämä isäntä on nyt sitten polttanut puolustaessaan tuota pärisijää, suhteensa muihin isäntiin. Tämä on niin pieni paikka, että mielummin sopu kun kopu.

Vaan miksi itseänikin tuo häiritsee, on muutamia pointteja. Ensinnäkin, ne äänekkäät autot jota hän kuljettaa pitkin näitä teitä, joiden varsilla asuu varhain herääviä työläisiä sekä viljelijöitä. Pitää kivasti hereillä naapuruston. Toinen iso juttu on myös se, että näillä rauhallisilla teillä on paljon äitejä lapsien kanssa liikkeellä, koiruuksia yms lenkittäjien kanssa. Kapeat tiet, niin ei helppo väisää. Kolmas, meinasi ajaa kylkeeni tänään, vaikka olin paikoillani risteyksessä. Eli vaaraksihan tuo on. Nyt porukka on alkanut hermostua oikein kunnolla ja yleensä tuollaisesta ei hyvä heilu. Vaan ei tuosta menostakaan. Ei ymmärrä panoksia ja mitä voi oikeasti tapahtua. Hohhoijaa, pitää se yksi häirikkö sitten tännekkin eksyä.
Pieni peace of mind- kuva, jonka nappasin tänään kun hengailin järvellä. Syksyn lehti peilikirkkaalla järven pinnalla <3

Mutta sitten muuta asiaa. Liikuntaa lisää! :) Kelailin tänään matkaani, jonka olen taivaltanut tähän mennessä itseni kanssa. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut, mutta kirjoitan vielä lisää.

Kun aloitin, about 2v 7kk takaperin..painoin sellaiset 90kg. Huh.Tälle pituudelle aika taakka kantaa,

Sitten otin yhteyttä Sensei Markku Tikkaan, joka on "noissa piireissä" aika legenda jo. Tästä muuten blogiin, jossa on ilmaiseksi infoa niin moneen asiaan, rasvanpolttoon, treeniin, lepoon, kaikkeen. Sieltä saa jo sellaista tietoa, ettei ihan perus sali- pt pysty selittämään. --> http://www.protrainer.fi/blogi/

Kun aloitin, ja oikeastaan siis koko aikana ei kalorit ole olleet alle 1500kcal/pvä. Töitä olen tehnyt täysillä ja vaikka olisi ketuttanut, mennyt treenaamaan. Ainoa, millä sain tuloksia, oli vanhanaikaisesti tehdä töitä sen eteen. Pikkuhiljaa ja oikealla ravinnolla alkoi rasva palamaan. Se, että paino alkoi 2.5vuoden jälkeen nro:lla 6, aivan mahtava fiilis!

En usko nopeisiin ratkaisuihin tässä asiassa. Nopeilla superdieteillä yms saa hormonitasot sekaisin, kropan aineenvaihdunnan ja vaikka mitä muuta kivaa. Ok, paino voi tippua äkkiäkin, mutta se isoin juttu eli paluu normielämään! Hups, ja kilot takaisin.
Siksi ei ole varmaan ohjelmaa noissa töllöttimen suurin pudottaja- jutuissa: vuosi painonpudotuksen jälkeen....

Vaan oikeasti, järkeä, suunnitelmallisuus ja ennenkaikkea se, että ei hosu! Niillä saa elämänmuutoksen kestämään.

Sama treeneissä. Palkkasin juurikin sen takia oman valmentajan notta tuloksia tulee turvallisesti että kestävää ratkaisua. Oppia matkan varrella. Tehdä työtä tämän eteen, jotta muistan sen jos mieli tekisi antaa periksi.

Nyt kaloreita tulee päivään 2500kcal ja ruokana tuo on aika määrä kunnon ruokaa. Saa syödä ihan kunnolla :D mahtuu poikkeuksiakin matkaan.

Se on pakko todeta, että ei elämäni siis ole syömistä ja treeniä! Ne ovat osa muuta elämää. Tärkeää on myös se muu elämä, lepo, palautuminen ja itsensä huomioiminen henkisestikkin. Itseasiassa, treeni on itsessään aika pieni osa koko palettia, ravinto ja lepo ovat suuremmassa roolissa treenin ohella.

Nyt treenit menevät niin, että 4x sali ja 4x aerobinen. Itselläni tuo jälkimmäinen on niinkin simppeli, kun lenkkarit jalkaan ja lenkkipolulle reipas kävely.
Saliohjelma muuttuu tämän viikon jälkeen ja innoissani jo odotan uutta! :)

Ennen, kun aloittaa mitään urheilua, mielestäni on hyvä kysyä itseltään: mitä haluan tällä? Miksi teen tätä? Mikä tavoitteeni on pitkällä tähtäimellä? Tuo siksi, että joskus turhautuu, kun heti ekalla kerralla ei tapahdu mitään. Ei tokallakaan ja menee jonkin aikaa, että tuloksia alkaa näkymään kunnolla. Mutta juttele itsellesi ja jos haluat itsesi takia, vakuuta että kannattaa. Motivoi itseäsi. EI ehkä näy heti, mutta anna aikaa. Tee työtä ja älä kokoajan tuijota peiliä. Jossain välissä se muutos näkyy, ennen sitä fiilis on mahtava, kun jaksaa. Se on itsessään jo tosi mahtava fiilis!

Tee asioita itsesi takia, se kannattaa. Oma laji voi tulla ihan puskista, niinkuin itselläni tämä painonnosto. Entinen tanssija, nyt aivan rakastunut raudan nostoon. En olisi uskonut tuota pari vuotta taaksepäin.

Aika harvoin tavoitteellinen, naturaali treeni, oli laji mikä tahansa, on pahaa tehnyt. Ja mitä enemmän alkaa ikää tulemaan, sen tärkeämpää on vahvistaa itseään sekä pitää kroppaa terveenä! Lihaskunto on tärkeä osa- alue vanhuudessakin. Joten, itse ajattelin olla vanhempanakin vielä hyvässä kondiksessa ja ihanaa olisi, että voisin käydä treenaamassa vielä seniorinakin! Rollaattoriin vauhtia, jos sellaista tarvitaankaan! :)

Ylläoleva kuva on pikainen aikajana alusta eiliseen päivään. (Turvotusta tuossa eilisessä kuvassa, menkat nääs) Mutta vähän saa ideaa. Ikä ei ole ikinä este hyvään kuntoon pääsemiseen. EI ollenkaan! Tuossa on mielestäni hyvä peruste tuolle väittämälle. Ei se ikä... niinkuin ei niin monessa muussakaan asiassa. 
Vielä haluan tirstää pikkaisen ja lihasta lissää! :D

Jos haluaa kuntoon, terveyttä (ei tietenkään poista sairauksia, vaan tarkoitan kuntoa yms) niin paras on se työ 
Tehdä töitä sen eteen pitkäjänteisesti ja se maksaa vaivan! Oma fiilis on terveempi ja paljon vahvempi minä, joka kantaa itsensä selkä suorana eikä väsy ihan ensimmäisenä. Se on ennenkaikkea lahja itselleni luultavammin muutaman lisävuoden terveenä. Ja ikänä. 


Huh. Nyt kokkaamaan taas ja suihkun kautta töllöttelemään!

xoxo

Toivottavasti sait kaiken sepustuksen jälkeen asian ytimestä kiinni. Niin laaja asia itselleni, että oli vaikea typistää. 

Ps. Ei tarkoita sitä, että kaikkien nyt sitten pitäisi salille ängetä... lenkki ja netti on täynnä hvyiä kotiohjeita....ei maksa mitään. 

Urban Decay: Naked heat on täällä!!

Jesh, ihanaa, jippiiiii ja wow! Mä olen taasen kerran rakastunut. Näin tuppaa tapahtumaan Urban Decayn tuotteiden kohdalla joka ainoa kerta....