maanantai 13. marraskuuta 2017

Pienoista ihmettelyä somesta ja mediasta

Huomasin tuossa jonkin aikaa sitten, että itselläni alkoi tulla fyysisiä pahanolon fiiliksiä, kun luin juttuja netistä. Yritän nyt jotenkin saada tämän järkevästi ja loogisesti ja jollen onnistu niin toivon, että se punainen lanka löytyy kuitenkin.

Otsikot kuinka some repesi kun hlö x teki jotain. Someraivo. Some rakastui.
Plusmalli vs. laiha. Aikuiseen tyyliin, unohda tässä iässä nämä. Syötkö oikein? Niin paljon kaikkea.

Jotenkin vastakkainasettelua ja paljon. Ihminen? Nainen? Mihin hävisi nämä ihan normaalit sanat? Nainen alusvaatteissa. Pue juuri niitä vaatteita, joissa SINULLA  on hyvä olla.

Mutta pahin on vielä edessä. Kun menee kommentteja lukemaan niin huh! Joissakin suosituissa blogeissa on vastaavaa, samoin kuin lehtien yms kommenttiosastoilla.

Miten voi ihminen puhua toiselle niin rumasti ja ilkeästi? Itse opin kotona, että jollei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Ok, tuota olen about noudattanut mutta joskus on oma mielipide esitettävä. Avainsanat tuossa mielestäni on ne, miten sen mielipiteen esittää!
Kun luki näitä anonyymiyden takaanta tulevia kommenteja niin huh. Oikeasti. Mihin tässä ollaan menossa kanssakäymisten kohdalla? Vaikkakin voi kirjuutella ihan kasvottomana ei tarkoita että hänelle, kenelle kommentoi...olisi sen helpompaa käsitellä ilkeyttä.

Samoin tuo, kun julkisesti teilataan. On asioita, jotka on hyvä tietty tulla ilmi ja hoitaa hommat hyvin ja asiallisesti. Mutta joissain kohdin mennään överiksi. Päivätolkulla jatketaan aiheesta ja kaivetaan asioita, joita on tapahtunut vuosikymmenet takaperin. Myyntiä? Whatevö, mutta liikaa.

Tässä voisi ihmetellä, että miksi luen ja haluan sitten kirjuutella. Totta. Ehkä haluaisin sellaista askeleen takaperin- aikaa  takaisin, mutta en taida saada. Joten, kirjuuttelen omalla tyylilläni omia juttujani ja ehken yritän vaan pitää sitä omaa juttuani kasassa. Media ja some kun ovat kuitenkin joka laitteessa ja kyllähän siellä on asioita, joita tulee kahlailtua läpi päivittäin. Uutiset, ilta- sanomat yms.

Sitä olen miettinyt, onko...vai olenko antanut ihan itse medialle että somelle liikaa valtaa itselleni? Voi olla. "Aivopesty" ajattelemaan tiettyjä juttuja ja kun ne ovat tapetilla päivittäin, niin olipa muuten karsea tajuta että hitto: olen yksi heistä! Juurikin heistä, jotka tuntevat huonommuutta kuitenkin niiden täydellisten instakuvien ja kroppien keskellä.
Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen itseeni, mutta välillä vaan.... kun katselee esim. ns. plusmallien kuvia, jotka ovat muuten upeita! Niin omaan mieleeni tulee...hekö plusmalleja? Upeita. Mikähän minä sitten olen? Apua....

Kaiken tämän kuva-, ja juttuvirran alla on välillä fiilis, että hukun tänne! Se oma arki, tekemiset ja oleminen alkaa tuntua niin.... mitäänsanomattomalta. Tuosta ei voi syyttää ketään eikä mitään, vaan itse annoin, huom annoin :) valtavirran hetkellisesti vallata mieleni ja ajatusteni haluamaan niin paljon sellaisia juttuja, jotka eivät kuitenkaan olleet minua. Oma arki, koti, perhe....on ne asiat mihin voin vaikuttaa ja joista olen ihan pirun kiitollinen.
Nyt pitää vaan ymmärtää se, että oma elämä on täydellistä juuri minulle ja se on se, mikä merkkaa. Vaikkakin näkisin kuvia& juttuja niin ei tee omasta arjestani sen tylsempää. Itseasiassa, kun mietin tarkemmin niin onhan tässä vaikka ja mitä! Olen vaan jotenkin ollut hieman eksyksissä hetkellisesti.

Kun vielä saisi jollain taikakauhalla muutettua sen, miten toisille puhutaan. Koulukiusaus, työpaikkakiusaus, somejahti... vaan eipä tuota saa. Pitänee siis puurtaa omaa hommaansa ja yrittää vaan olla se ihminen, joka on.

Väinö, joka kotiutuu ensikuussa <3 

Perhe. :)

Ihanaa päivää ja uutta viikkoa kaikille!

xoxo

maanantai 6. marraskuuta 2017

Tauon jälkeen

Huh, onpa aikaa vierähähtänyt sitten viime kerran! Ehken oli tarpeen vähän päivitellä ajatuksiaan ja itseään.
Myös asioita on tapahtunut, mielipiteitä muuttunut ja huh! Elämää.

Ehken sellainen sekä lohduttavin että samalla myös hämmentävin oli tuossa männeellä viikolla, kun oli koiruuksien kanssa (kissojen kanssa tietty) yksin kotona. Mies oli iltavuorossa ja minä katselin kelloa: 22.00, eli juuri lähtee kotia kohden. Koiruudet olivat olleet kovin levottomia illan ja ajattelin notta susi tms peto liikkuu lähellä varmaan. Sitten, ihan puskista oveen koputettiin kolme kertaa. Siis, asumme keskellä metsää. Tänne ei oikein löydä, jollei eksy. Muutoin porukat ilmuuttavat tulostaan juurikin koirien takia. Itseasiassa juuri siksi ei ole edes ovikelloa :D.

Kolme kertaa oikein tomerasti kop kop kop. En kuvitellut asiaa, sillä sekunnin murto-osassa koiruudet räjähtivät täyteen haukkuun ja hyppivät ovea vasten. Vähän ehkä säikähtäneenä yritin oven vieressä olevasta ikkunasta tiirailla, näkyykö ketään? EI. Liiketunnisteella olevat valot eivät syttyneet. WTF? Avasin oven pikaiseen ja rimpasin mihelleni, notta oliko hän  tullut jo kotia ja kiusaa? Matkalla vasta. Ok, pyysin katsomaan renkaiden jälkiä pihalta, vaikka tuli tunne että ei niitä kyllä löydy. Sen jälkeen omituinen rauha sisimmässä.  Ja nyt kuulostaa varmaan kategoriassa: hyvin viheltää, mutta ikäänkuin olisi tullut ilmoitus meidän pelkäämästämme asiasta. Seuraavana päivänä mamman kanssa lääkärin vastaanotolla tuo tulikin: saattohoitoa.

Jännä tunne, kun tuon ikäänkuin tiesi, että kuitenkin...kaikki tulee olemaan ok.


(Käytin samaa kuvaa, kuin edellisessä postauksessa. Jotenkin lohdullinen ja kuvaava)

Mutta pikkuisen kevyempään sitten. Apua ja ihanaa! Meille tulee pentu 8.12-17. Huih! :)


Väinö. Riiviö. Hiiviö. <3 :)

Pikkuhiljaa saapi miettiä, notta mitä kaikkea pitikään taas sekä nostaa turvaan että oikeasti hoksata...meillä on kohta 3 koiraa ja 4 kissaa. Eipä taida olla turhia aikoja murehtia asioita! :)

Kasvattajan mukaan ei meinassut pysyä kuvassa paikoillaan, vaikka onkin ihan rääpäle vielä. Hyvä, kun on luonnetta ja energiaa! Keskiviikkona mennään moikkaamaan poikaa, huiiiii!

Saattoi tuossa pieni ikäkriisikin olla...on...ehkä. Pieniä merkkejä, notta keski- ikäinen ollaan. Shokki ja ei. Kerron niistä lisää piakkoin, nyt pitänee mennä joukot ruokkimaan. Mutta ihanaa "tulla kotiin" taas. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

torstai 26. lokakuuta 2017

Hirrrvee hirvi ja hajatelmia elämästä

Ihan ensin, lunta!!! Jeeee!!! Varmaan some on jo täynnä ensilumikuvia, mutta tässä yksi lisää meitin pihalta:


Jotenkin ihanan valoisaa ja puhdasta. Saas nähdä, olenko vielä samaa mieltä, kun autolla tuonne pitäisi mennä suhailemaan :).

Sitten ihan asiaa. Tiedättekö, kun eilen jokin pato murtui. Eräs ihanuusihminen teki random act of kindess- teon ilman taka- ajatuksia, ilman yhtään mitään muuta kun pyytteettömästi ja puskan takaa. Siis teko kohdistuu minuun. Kuulostaapa tuo hurjalta! :D Mutta, ihan puskista tullut viesti, teko, ajatus.... ja minä sitten parkumaan. 
Kun on jo jonkin aikaa ollut (näköjään) sellaisella taistelu- moodilla, selviytymistilassa huomaamattaan, niin positiivinen ylläri oli se, mihin en ollut varautunut. 

Tuo juttu "vaivasi" illalla niin ihanasti, että aloin ajattelemaan elämää pidemmälle, laajemmin. Hoksasin sen, että hitokseen...onhan tässä elämässä muutakin kun sitä pelkkää selviytymistä!


Ja ymmärsin myös sen, että olen ollut enempi kiinni omassa ajatusmaailmassani, liikaakin, niin etten ole nähnyt kaikkea kaunista ulkopuolella. Tuo teko...avasi sen positiivisen padon, jota olen pitänyt kiinni huomaamattani pitkään. Kiitos siitä(kin) Sinulle.

Huh. Laitan vielä yhden hajatelman tuohon perään, joka mielestäni on tarkemmin ajateltuna älyttömän hyvä ajatus!

Kuvahaun tulos haulle quotes about right to grow

Sitten siihen hirrveään hirveen. Täällä hengailee, lähimetsässä, joku ihan mieletön hirvisonni. Sellainen monipiikkisarvinen ja kulmakunnan kunkku. On jo haastanut paria viljelijää ihan konkreettisesti! Kiimassa oleva, elämänsä kunnossa ja auta armias kun miehen veli sattui kävelemään puimurilta autolle. Sonni bongasi hänet ja kuopimaan, sarvet alas... onneksi ehti autoon ja tilanne ratkesi siihen. Edellisen kerran tuo sonni piti hänet autossa, kun liian lähellä "hänen" peltoaan oli, sonnin siis. Eli aika alfa. Mahtaneeko tuo ötökkä jotenkin vaistota, haistaa testosteronin..estrogeenin ja feromonin....kaipa me ihmiset lähetämme niin ihmeellisisä viestejä tarkoille eläimille, jotka tosiaan pelaavat juurikin näiden vaistojen varassa henkensä pitimiksi. Itse tuota ihmettelee vain notta mitä? Mitään en sanonut, kun esim. koira jo tietää mitä ajattelet. Hmm..

Mutta, siis lenkkipolkuni menee juurikin keskelle nuita metsiä ja sinnehän minä sitten poukkaroin. Pakko myöntää, että ajatus tuosta sonnista piti korvakuulokkeet pois korvilta ja kävellessä kuuntelin metsän ääniä. Jännä, kun nuo äänet tuntuvat lisääntyvän, mitä pidemmälle metsään menee. :D Mutta olihan minulla sitten puolustakin mukana!

Kuva tärähti kävellessä, mutta näytekappale Cutrinin senitive hiuslakasta. 

......sensitive...hiuslakka...ja hirvisonni. Kyllähän tällä jo pärjää eikä hirvikään haisisi sitten niin voimakkaasti?? Tuntui ihan tosi hyvältä idealta kun lähdin, mutta keskellä metsää tajusin tuon..eipä tuolla taitaisi mitään tehdä, jos sieltä joku tulisi. Noh, ainakin saisi hiukset kuntoon ennen puun ympäri menoa? :D Mutta jotenkin, tuo pieni (älytön) purkki toi jonkinlaisen psykologisen turvan. Notta näin sitten puolustaudun metsässä, seuraavaksi raahaan pari kattilaa ja paukutan niitä mennessäni? 


Tänään olisi taasen lenkki, joten ei muuta kun puurolle ja toivottavasti ei kirjaimellisesti: sarvista kiinni.

Veikko- vanhuksella on aivan oikea asenne tällaiselle päivälle. Tyytyväinen tuhina soffalla. Let it snow.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

lauantai 21. lokakuuta 2017

Urban Decay: Naked heat on täällä!!

Jesh, ihanaa, jippiiiii ja wow! Mä olen taasen kerran rakastunut. Näin tuppaa tapahtumaan Urban Decayn tuotteiden kohdalla joka ainoa kerta.

Lämmittää jo tuo pelkka kuorikin, sen verran kuumaa kamaa on!

Vaan miksi? Itselleni tuo merkki tarkoittaa (hassua sanoa brändistä, joka on luotu) mutta kyllä, vapautta, rohkeutta ja luomista. Jo nuo nimet ja paketitkin sanovat: olen rohkeasti minä, käytän näitä niinkuin haluan! Niissä on asennetta! Ja siitähän minä pidän.

Värivalikoima paletissa on ihanan lämmin ja tehty niin kevyempään että vahvempaan meikkiin. Molempiin pystyy tällä ihanuudella.

Värit toiminnassa: intensiivisiä! Ei tarvitse sutia pyöritellä värissä notta jotakin jää sutiinkin. Käy pikemminkin niinkuin itselläni ensin: huups! :) Olihan siellä, väriä.

Tuo suti, joka tuli mukana.

Toinen puoli tarkempaan työskentelyyn ja toinen häivytyksiin. Mielestäni aivan ihanan laadukas jo itsessään tuo suti, hyvä kädessä ja erittäin hyvä töissään, eli meikkaamisessa.

I´m in love. Hintaa tällä ihanuudella oli about 52-53€ Sokoksessa. Pikkaisen ehken hinta voi kirpaista mutta itselleni niin joka sentin arvoinen. Kun tuota väriä ei tarvite hinkata niin kestää käytössä luultavasti jo niin pitkään että ehtii kyllästyäkkin! No ei, tähän en kyllästy. Ja nuita voipi sekoitella muiden palettejen/värien/merkkien kanssa. Seuraavissa kuvissa olen käyttänyt ainoastaan tätä palettia, mutta ajattelin koklailla Moondustin kanssa, from Urban Decay. Toinen ihanuus :)


Yksi, mikä on kanssa näissä ihanaa, paleteissa siis. Niissä on painoa! Eli, sen verran, että huomaa tosiaan että kädessä on jotakin. Ei ole tehty heppoisesti ja älyttömän laadukkaan tunteen saa heti.

Ajattelin myös ihan Kardashian Beautyn kanssa sotkottaa, Lumenen, Essencen...kaikkien. Harvoin "tyydyn" käyttämään yhtä palettia. Yhdessä on jotain kivaa ja toisessa jotain, joka täydentää... :) Kun taulua maalaisi!



Testailua, yhdellä värillä. Mutta näkyy harmaalla kelilläkin tuo värin intensiivisyys...


En hakenut tarkkaa ja siistiä lookkia, vaan enemmän sellaista: that´s me- asennetta ja laitoin näin, so? Eli ei siloiteltua vaan: Bold... :) välillä vapauttavaa vaan laittaa ilman nyhväämistä mokista. Antaa palaa! :)


Ja vähän enemmän sutinaa väreissä. 


Ajattelin, notta jospa ainakin valoisaan aikaan laittaisi vähän enemmän ruskeaa tuohon liikkuvan luomen ja kulmakarvojen väliin... rauhoittaisi meininkiä. Mutta koklaisin näin ja luonnossa vielä tuo väri on ihanampi! Kyllä punaluomillakin liikkeelle lähtisin!

Ja kun katson lähikuvaa niin ajatus hiipuu photoshoppiin... :D 

Mutta, ihana on tuo Naked Heat ja miljoona tapaa käyttää! Jos olet kaipaat sutinaa ja laadukasta palettia, niin tässähän sellainen.
 Kandee muistaa se, että tosiaan väriä tulee...ei käy niinkuin allekirjoittaneelle: huuups! Olihan punainen väri..oikeasti. :)

Kohta saa taas sutia, kun isolle kirkolle Turkuun päin lähdössä. Inspiroi kyllä koklailemaan kaikkia eri tyylejä!

Joko sanoin? I <3 UD. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo




tiistai 17. lokakuuta 2017

Ihonhoitoa, Clinique& Estee Lauder

Hahaa, jospa saisin vihdoinkin kirjuutettua taasen! Aiheena ikuisuusrakkaus: ryppyvoitteet! Ihonhoito on itselleni se juttu, josta en suostu tinkimään. Vaikka mistä muusta ennemmin, mutta haluan kohdella ihoani hyvin, niin hyvin kuin osaan. Nassu on se, mitä näen joka päivä peilistä ja yö se, mikä näkyy muille ensimmäisenä. Melkein ainakin.

Tiedän, että ikää tulee ja väkisinkin niitä ikääntymisen merkkejä ja siinä ei ole mitään vikaa! Forever young ei toimi kenellekkään, ja ihon kuuluukin reagoida ikään. Mutta itselleni se ei tarkoita sitä, että antaisin valua maata kohden ihan suosiolla! Vähän voi sinne ryppyjen sekaan kiinteyttäkin vielä saada :) Tähänkin pätee mielestäni se sanonta, kunhan itsellään on hyvä olla nahoissaan.

Käytin loppuun Cliniquen smart repair- sarjan, johon olen luottanut jo todella pitkään. Ajattelin kuukauden kokeilla jotain muuta. Kyllä ensin mietin, notta kuinka nopeasti askeleet vievät Sokokseen! Luottoni Cliniqueen näyttää olevan siis suurella pohjalla! Mielestäni vaan niin älyttömän laadukas merkki.

Mutta, Estee Laudersin Advanced Night Repair- seerumi oli se, jonka ostin vaki- Cliniquen tilalle. Myyjä laittoi sitä kädelleni kaupassa ja tuntui kyllä heti ihanan öljyiseltä, kosteuttavalta muttei millään muotoa tahmaiselta tahi överiöljyiseltä. Imeytyi hyvin ja jätti tasaisen pinnan ihoon.
Siinä tuli testerinä mukaan saman sarjan silmänympärysvoide.

Kotona oli testerinä saatuja Cliniquen Superdefense päivä- ja yövoide. Testerikokoa siis.
Nämä purkit ovat niihin ikääntymisen ensimerkkeihin ja olen kyllä jo tuon iän ohittanut, mutta ajattelin notta jospa toimisi tuon Estee Laudersin seerumin kanssa!

Näillä siis mentiin viimeinen kuukausi ja sekä aamulla että illalla sotkotin noihin Cliniquen rasvoihin seerumia, silmänympärykseen tuota testeriä , joka tuli seerumin mukana.


Kaikki tuotteet yllättävän riittoisia! Vaikkakin nuo Cliniquen purkit ovat pieniä, niin niitä ei kyllä tarvitse paljoa laittaa kerralla, varsinkin kun tuo superihana seerumi oli mukana!

Kosteutus oli kyllä kohdillaan ja ihanan kermaista tuo superdefense- sarja Cliniquelta on! Uskon, että ikääntymisen ensimerkkeihin riittää vallan mainiosti ihan sellaisenaan!

Jollei olisi vähän enemmän tarvetta jo, niin tuota käyttäisin mieluusti.

Tuolta muuten lisää infoa tuotteesta ja hintaakin -->Superdefense by Clinique

Sitten tuo aivan uusi tuttavuus: Estee Laudesrin Advanced night repair. -->Estee Lauder- seerumi

Öljyinen, ei tahmea, kosteuttava ja teki ihon kyllä ihan tasaiseksi. Pullossa pipetti, jolla hyvä annostella ja ei tarvinnut montaa tippaa tuotetta käyttöön/kerta. Käy myös meikkivoiteeseen sekoitettuna, jolloin lopputulos kevyempi ja luonnollisempi. Ihana tuote! Pieni miinus tulee tuoksusta, joka omaan nokkaan on... hmm... tunkkainen.

Mutta kun sekoitin seerumin ja voiteet, joka muuten on tapani kaikilla voide&seerumikäytöilläni, niin lopputulos oli ja on: ihanan tasainen ja kiinteä iho. Tuo oli vähän ylläri, kun ainahan voi mainostaa asiaa, toinen juttu on se, toimiiko.

Silmänympärysvoide, joka hyödyntää yön palauttavan voiman korjatakseen ihon vaurioita palauttaakseen silmien nuorekkaan heleyden. Sisältää tehokkaan, eksklusiivisen ChronoluxCB™ -teknologian ja samat korjaavat ja ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevät hyödyt kuin Advanced Night Repair Synchronized Recovery Complex II -seerumi. Kohdistaa tehonsa kaikkein näkyvimpiin ikääntymisen merkkeihin, kuten juonteisiin, ”harakanvarpaisiin”, tummiin silmänalusiin, turvotukseen ja ihon epätasaisuuteen. Monitehoinen koostumus palauttaa nuorekkaan kirkkauden silmille.

-->Estee Lauderin silmänympärysvoide

Nuin, oli pakko vähän kopioida teksitä, säästää kättä. :) Mutta, käytän/käytin siis tuota seerumia päivin ja öin, mutta tuota silmänympärysvoidetta vain öisin. Sen verran hoitavaa luvattiin olevan ja onhan tuo! Ihana creme- fiilis ja todella ylellinen laittaa! Kun kylmät ilmat tunkeutuvat tännekkin, voi olla että päivälläkin laitan tipan tuota nektariinia! Eli tykkäsinkö? Kyllä!

Kaiken kaikkiaan voisin harkita tuota Estee Laudersin linjaa, ihan normikokoisissa purkeissa ja tositarkoituksella :). Se taasen tarkoittaa, että päivä- ja yövoidekkin saisi uudet kamut. Hmmm.

Se, miksi innostuin nyt koklaamaan on se, että tulee uusittavaksi kerralla seerumit ja voiteet, kun menivät loppumaan kerralla sitten. Saapahan uusitaan sitten kaapin sisällön kunnolla!



Suoraan aamupesulta- kuva, jossa juuri levitettynä voiteet. Ulkovalossa, joka mielestäni on se "raadollisin" ja näyttää kyllä hyvät ja huonotkin puolet hienosti.
Ei niin paha, vai? Kandee koklailla tuota Estee Laudersia, jos jotain uutta etsit!


Nyt käsi taas lepoon, ihanaa päivää kaikille!

xoxo

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osaa näköjään kauempaa olla kirjuuttamatta! Tuntui, että jotain isoa puuttuu päivistäni. Koklasin jopa yhden Youtube- videon tehdä, kun siinä ei tarvitse kirjoitaa...:D noh, ehkä joskus on mun juttu. Yritin jakaa sitä jonnekkin päin, enkä tiedä onnistuinko siinäkään. On tuo tubettaminen kyllä oma maailmansa!

Uusi treeniohjelma on käytössä ja ahteri arka, kun jalka/pakarapainotteinen tuppaa olemaan. Aloitin viime viikolla ja nyt kroppa vähän jo totunut, eli kävelykin onnistuu.

Viimeksi kirjuutin syömisestä ja omista fiiliksistä kropan suhteen niin nyt on hyvä jatkaa sitten aiheella: minä naisena.
Itseasiassa omaa ajatteluani helpotti se, että taisi olla radio Novan haastattelu jossa Sunrisen solisti Samu kertoi notta on etsinyt itseään viimeisen albumin teon yhteydessä. Kuka on ja mitä haluaa. Haluanko tätä oikeasti? (PS. biisi I help you to hate me on mahtava!)
Eli, vaikkakin on ikää yms niin sitä voi etsiä itseään uudelleen ja uudelleen. Joskus elämässä on niin kiire, että "tyytyy" olemaan sitä, mitä on aina ollut. Tahi sitten on tapahtunut asioita, jotka ovat estäneet olemasta täysin se henkilö, joka haluaa.. Ja nyt puhun ulkoisesta minästä, taidan olla käsitellyt jo sisäistä minääni. :) Vapauttavaa!

Olen aina "mainostanut" olevani poikatyttö ja ystäväsuhteessakin lapsuuden ajoilta olin se maskuliininen osapuoli. Jotenkin, otin vielä enemmän sen rooli ja vähän aikaa sitten mietin, että miksi? Sitten taisin hoksata. Piilouduin sen taakse. En uskaltanut olla se, ketä halusin kun pelkäsin, etten ole a) tarpeeksi kaunis (ystäväni oli todella kaunis ja naisellinen, joten löin vissiin tahalleen itseni maahan.) b) edellämainituista syistä nolaan siis itseni, jos yritän olla jotain muuta kun se "äijä". Kuulostaa hassulta, vai? Voi olla. Liittyy noihin asioihin muutakin, kipeitä asioita joita en tähän sen enempiä laita. Mutta, siis piiloiduin ja aloin jollain tasolla uskomaankin nuihin käsityksiin ja rooliin.

Ehken siksi asukuvat ovat itselleni tärkeitä, haluan nähdä, miltä näytän omana itsenäni, jos annan siihen luvan.

Tänään koklasin asua, jollaistaolen ajatellut jo pitkään. Housut tilasin Halensin loppuunmyynnistä ja väri että materiaali houkuttivat. Toinen, mitä olen kaivannut ja huomannut myös rakastavani: korkokengät. Kuvan nilkkurit ovat omaan silään juuri minun näköiset ja uskomattoman hyvät kävellä! Taitaa tulla lisäbudjetti lisäkorkkareille :D Ja jos vaikka hilpasen systerin luo Lontooseen Tammikuussa niin ah! Kaupat!

Mutta, epätäydellisiä kuvia omasta mielestäni kivasta asusta:
(Epätäydellisyys on täydellistä :))


Taiteellisia kuvia...:D Vaan ei pahemmin voinut nuilla kengillä juosta mudassa kameraa tsekkaamassa..nilkat suojassa näin. 


Karvaturriliivikin pääsi pitkästä aikaa töihin, ihanan lämmin! (From H&M)


Free to be me. Ja ainoa, joka voi tuon vapauden antaa olen minä.

Vapaus. 


Ja ensi viikolla saan uudet gore tex-lenkkarit! :D Niistä on hyvä aloittaa kenkäshoppailu, pýsyy sukatkin kuivana...


Ihanaa iltaa kaikille!

xoxo 



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

tunnesyöminen ja kehopositiivisuus

Noniin, yritän naputella tämän kipeän käteni kanssa asiasta, joka on vaan niin tärkeä itselleni. Töksähtelevä teksti johtuu siis pitkälti siitä :).

#Bodypositive.

Tuohon törmää todella usein ja niin monen median kautta. Ja onhan tuo ideana hyvä! Kauniskin. Itse olen Anna Perhon kanssa samaa mieltä: #ihansama. (IS kolumnissaan) Eli vaikkakin näitä tempauksia ja ihania kannustavia juttuja onkin, niin paras olisi kun ei tarvitsisi. Eli olisi aivan normia elää juuri niinkuin olet.

Mutta, sitten jos ei ole tyytyväinen? Tässä kohtaa kerron omista kokemuksistani ja fiiliksistä jotka johtivat elämämuutokseen. Oikeastaan, yritän tsempata JOS olet tekemässä elämänmuutosta tahi kamppailet vaikka tunnesyömisen kanssa,

Itse taidan olla ollut aina tunnesyöppö. Vaikea tunnustaa tämä asia, mutta sekin on eräänlainen syömishäiriö mielestäni.
Lapsuudessa jouduin selviämään aika paljon yksin, vanhemmat olivat töissä suurimman osan ajasta. Itsenäistyin jo varhain siis. Töihin menin itse, kun olin 14v ja aloin ansaitsemaan omat rahani. Tuolloin ei vielä ollut mitään isompaa ongelmaa, ja söin oikeastaan salaa vain ystävältäni kenen kanssa olin kuin paita ja ahteri. Hän reagoi maailman juttuihin anoreksialla. Joten meitä oli yksi, joka söi ja toinen joka ei. Näillä mentiin pitkälti tulevaisuuteeen ja jotenkin takaraivoon jäi: syöminen on huono homma. Sitä vastaan taistelin tadaa: syömällä.

Mutta koska liikuin paljon, ei kiloja tullut. Eikä niitä tullut vielä parikymppisenäkään, oikeastaan vuonna -95 olin vielä "luikku", painoin hikisesti 50kg. Syy oli simppeli: ei ollut rahaa syödä. Kaurapuuroa ja juhlapäivänä sokeria sen kanssa ja kilot pysyivät poissa. Pakko myöntää, että aika usein olo oli todella heikko ja jaksaminen, varsinkin paniikkihäiriön kanssa oli vaikeaa.

Omakuva oli silloin jo jotenkin vinksallaan. Se oli alkanut kehittyä salaa vinksalleen noina vuosina ennen kaurapuuroaikaa. Olimme total VIP stadin yössä ja toinen osapuoli, siis ystäväni, piti huolen että imago on kaikki kaikessa. Jep. Kyllähän niitä ovia aukeutui. Nälissäni iski sitten se ensimmäinen paniikkikohtauskin, joka taisi taata sen, että ruokaa piti saada. JOS sillä saisi edes vähän estettyä paniikkia.

Ei saanut. Siitä sitten masennuin ja aloin syömään tuohon tunteeseen. Eristäydyin ja ruokavalioni oli tyyliä tämä: Aamupalaksi klo 7 (ei ollut lähikaupassa vielä ihmisiä, paniikki antoi siis mennä noin aikaisin) paluumatkalla kaupasta...suklaalevy. Kyllä, söin joka aamu 250m matkalla takaisin kaupasta suklaalevyn. Kotona sitten lisää suklaata kermavaahvolla kuorrutettuna. Oli siellä hedelmiäkin, banaania kera kermavaahdon. Kermavaahtoa suoraan sellaisesta purkista. Litra jäätelöä kera kermavaahdon ja suklaan. Pizza kotiin tilattuna. Ja nämä/pvä. Sinne ne rahat menivätkin, eikä laskuihin.

Painoa tuli tosi nopeasti 50kg lisää, ja satasella alkoi jo. En huomannut, oikeasti, tuota, ennenkuin umpilisäke puhkesi. Sairaalassa vinkattiin notta laihdutus? Suutuin ja loukkaannuin niin pirusti.

Sain kuitenkin paniikin yms hallintaan ja se antoi itsevarmuutta elämänmuutokseen.

Ensimmäistä kertaa olin vapaa menneisyydestä että paniikista. Kilot lähtivät ja olin taas elämässä mukana. Paino pysyi tasaina ja normina. Eipä ollut oikein rahaakaan syödä, muttei myöskään tarvinnut ahmia. Ei ollut syytä.

Sitten muutin tänne maalle. Muutos elämässä, elinpiirissä ja elintasossa: 10kg. Ei vielä niin paha,en reagoinut tuohon mitenkään, oli ok. (naputan yhdellä kädellä nyt, töks töks)

Sitten meni nilkka oikein huolella. Murtui, ja molemmat siteet spagetiksi. Siinä sitten koipi paketissa puoli vuotta sohvalla, kun en kipsiä uskaltanut ottaa....ei saanut liikuttaa.

Lopputulos: +15kg lisää. Tuotakaan en huomannut, eihän nyt marjapiirakat yms kera kermavaahdon pahaan oloon voi lihottaa. Mutta kun kiskoin farkkuja jalkoihin, niin....ei. Siitä sitten ostamaan vaatteita tyyliin: kunhan mahtuu. SÄKKEJÄ. Fiilis omasta peilikuvasta oli inho. Se johti epävarmuuteen ja itsensä mollaamiseen. Olisin voinut olla #bodypositive mutta kun en ollut. En tykännyt itsestäni ja pakko lyhentää käden takia stooria: palkkasin valmentajan. En uskonut, että on enää mitään tehtävissä ja kuvan lähettäminen koutsille oli melkein maailman pahin ja vaativin teko: häpesin. Niinkun tein kotonakin mieheni edessä. Eli tunteet, joita en osannut käsitellä olivat syömisen takana.

Kun tämä treenijuttu alkoi ja tuloksia alkoi näkymään, kohtasin uudenlaisen reagtion: mitä sinä nyt tollaiseen innostuit? SInäkin, salitrendissä mukana? Eli, en voinut sanoa, että rakastuin painonnostoon, kun sekin oli sitten heti fitness- salikuva- syökäärahkaa juttu. Aivan naurettavaa touhua kuulemma! Niin tai näin... :)

Mutta nyt olen sekä henkisesti hoksannut, miksi olen ahminut ja löytänyt oman juttuni. Peilikuva? Oh well... totuttelen vielä :). Parempaan menossa henkisellä puolella. Toki, töitä teen fyysisesti että henkisesti mutta monen vuoden taakat eivät päivässä parane.


Voi, kun olisin saanut vähän paremmin ja enemmän tähän. Ja isoin syy muuten muutokseen? Perimä. Isän puolelta melkein kaikki menneet massiiviseen infarktiin, isä mukaalukien vähän aikaa sitten, joten kannustin kohdallaan.... Oli pakko tehdä jotain senkin takia.

Eli, jos olet tyytyväinen itseesi: good for you. Jollet, niin pyydä jeesiä...jos on ongelmia ruoan kanssa, joko ei pysty syömään tahi niinkuin minä: oikein helposti kera pahan olon....puhu. Mikä siellä on taustalla? Ja hei....et ole huonompi mitenkään millään mittarilla! Muista se :)



Terveisin about tyytyväinen, painoihin hurahtanut.


Ihanaa päivää kaikille!
xoxo

perjantai 29. syyskuuta 2017

Tein itse ja säästin, nainen ratissa

Mennään nyt vähän töksähtelevällä tyylillä taas, kun käsi sohloo oikein urakalla. Pieni, mutta niin ärsyttävä vaiva, joka estää tekemästä unelmieni hommia: maskeerausta. Juurikin tuon työn takia sain tämän vaivan, pientä liikettä ja avot! Jännetuppi, tenniskyynärpää ja olkapussin tulehdus samaan aikaan. Nyt yritin vain kirjoittaa kynällä niin eikös tämä räpylä ottanut nokkinsa.Noh, näillä mennään kun muuta ei voi.

Ostin sitten ihanan värisen hameen netistä, Halensin loppuunmyynnistä, ja materiaalikin on mahtavaa samettia. Koklatessani huomasin siinä olevan muutaman metrin liikaa kangasta, eli olin tilannut liian ison koon. Eipä hätiä, onneksi on mummoni todella vanha ompelukone ja "mahtavat hermot". Ok, eli ennen kun tein mitään:

Kirjaimellisesti seisoo päällä. 

Sitten vaan se vanha rämä kone esille ja sivuilta surauttamaan kapeammaksi. Ei pitäisi olla paha homma eikä aikaa mennä paljon. 

2.5h. Niin sain sitten aikani kulumaan tuon masinan kanssa, kun katkoo langat, hävittää alalangan, savuaa..no ei sentään, mutta tekee kaikkensa, että ei vaan helpolla pääsisi. 
Itselläni on aika huonot hermot tuollaiseen tappeluun ja sain kerätä kaikki, mitä olen oppinut meditaatiosta ja mielenhallinnasta että sain ne kaksi saumaa valmiiksi. 

2.5h. Kele. Mutta onnistuin jotenkin! Ylhäältä jäi vielä vähän kesken, mutta paitaa päälle niin nyt saa olla hyvä ratkaisu. Ei pysty ottamaan tuota masinaa heti esille. 

Winner!

Toki ammattilaisella olisi mennyt hetki vaan ja siinä se, mutta kun aloitin niin jääräpäänä meinasin, notta minähän teen tämän, tyyli vapaa! :D Ilme kertoo jo paljon...


Kuvahaun tulos haulle quotes about women behind wheels

Nimimerkillä miksi nainen ei muka voisi ajaa lujaa ja hyvin?

Olin eilen ulkoiluttamassa meitin Volvoa ja lataamassa molempien akkuja, ah ihanuutta! Ajelin pikkuteitä ja sitten poikkesin sellaiselle välitielle josta pääsee isolle tielle, 10- tie. Tulin ihan normisti risteykseen, hiljensin ja arvioin tilanteen. Kaukana näkyi auto mutta tiesin, että minä, Volvo ja keppivaihteet saavutamme 100km/h nopeasti. Ok, saa suorittaa! Siitä sitten lähdin kiihtyttämään ja takana olevan ei tarvinnut edes hiljentää, kun turvaväliä oli todella reippaasti. Näin sen pitääkin mennä. 
Siinä sitten posotin sitä 100km/h niin eikös tämä mersukuski saa hepulit, kun kuitenkin kilometrin sätellä kehtasin tulla eteen. Ja en muuten usko että on autonmerkin vika, jos kuski on ääliö. Kyllä se vika on aina penkin ja ratin välissä, auton merkistä huolimatta...

Tottakai hän sitten lähtee ohittamaan "lievällä" ylinopeudella ja kun tulee kohdalle, oli ilme sellainen testosteronihärän: tulin, näin ja voitin...kunnes hoksasi, että kuskinahan oli nainen! Ja ajoi lujaa. Kiihdytti, piru vie, ei jäänyt tukoksi liikenteen. Söpöä- tyylinen hymy. Meinasin keskisormea vilauttaa ihan sen periaatteen vuoksi: naisetkin osaavat prkles ajaa! Jätin kuitenkin tuon tekemäti, ja ajelin asetusten mukaan. Tämä alfauros joutui sitten ajelemaan kunnolla ylinopeutta, kun ei kehdannut edessäkään ajella. Pieni toivomus itselläni oli juuri tuolloin: polliisit.... :D

Vaan oikeasti, itse rakastan ajaa. Kovaa, hiljaa..melkein auto kun auto käy. Miksi pirussa kuvitellaan, että ollaan teiden tukkoja? Ja miksi se on ihme, jos nainen tykkää vauhdista? SO last season- ajattelua.

Nyt tämä vauhtinainen menee puuron kimppuun, käsi huutaa aapuva. 
Uusi treeniohjelmakin tuli ja ensiviikolla pääsee taas sanomaan: au au au ihanaa! Voisin treeneistä vähän enemmänkin rustailla, hmm....

Nyt, ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Vahdit... ja olen huomaamattani ihastunut rotuun: kaukasian paimenkoira. Noin niinkuin kun niitä pentuja ollaan katseltu. Pieni poni, säkä about75cm ja paino voipi olla 80kg...ok Maarit, ajattele vielä asiaa :D. 



tiistai 26. syyskuuta 2017

Ajatus vanhusten hoidosta ja kuvia luonnosta

Muutin sitten taasen blogin yleiskuvaa että nimeäkin vähän... :D Nyt tuntuu enempi omalta. Mahroton tapaus!

Asiaan siis. Ensin, ihanaa! Kevennettyä viikkoa viettäen treeneistä ja oli tuossa pari "loma"päivääkin. Huomaamattani olin onnistunut polttamaan kynttilän molemmista päistä niin hyvin, etten jaksanut enää edes katsoa keittiöön tahi mitään muutakaan. Onneksi mies hoksasi asian ja hoiti hommat pari päivää niin, että ei tarvinnut kun toipua.
Jännä, kun ei välillä vaan huomaa kuormittavansa itseään ja kun on niitä asioita, joita ei vaan osaa eikä voi jättää. Tähän laitan pienen vinkin: mamma ja vanhustenhoito nykytasolla. Valitettavasti.
Itse aikoinaan tein hoitotyötä vanhusten parissa ja se oli todella antoisaa hommaa, paitsi. Kun kiristetty niin paljon, ettei aikaa kunnon hoitamiselle jää. Joka ainoa kerta, kun lähdin kotiin töistä, parkusin asioita joita en voinut tehdä. Olla läsnä, kuunnella....lohduttaa. Perushoito oli pakko tehdä.

Nyt sitten järkytyin, kun kävimme mammaa katsomassa viime lauantaina. Olin jo vinkannut aiemmin, notta taitaa virtsiittiä pukata kun jutut olivat sellaisia. Siitä sitten muutaman päivän kuluttua, kun menimme katsomaan oli mamma muuttunut jo väriltäänkin valkoisemmaksi ja silmät utuisemmaksi. Kysyin, notta otettiinko testi? Hoitajat vähän vaikeina, raasut, että ei.... minä: täh? Kun lääkäri oli meinannut, että jos jokaiselta ruvetaan ottamaan jatkuvasti virtsatestejä, niin aina on jotain kasvua ja siihen sitten antibiootteja. Resistanssi kasvaa. Joo, tuon jotenkin ymmärrän ja ei nuo antsarit sitten vaikuta jos tulee jotain vakavaa. MUTTA! Kun toisen fyysinen olemus kertoo, että tulehdus on edennyt ja seuraava paikka onkin sitten munuaiset, niin..... aargh!
Pitäisi ottaa sen yleistyksen mukana yksilötasolla kunnon tsekkaus ja kun olen "joutunut"taistelemaan pidempään tuulimyllyjä vastaan mamman hoidossa (ennen palvelutaloa siis jo) niin iski kertakaikkinen väsy.
Uusin säästö on siis pissanäytteiden otto. Niitä ei oteta. Hohhoijaa...... aivan väärä paikka säästää! Kun miettii, mikä on vanhuksilla vielä se yleisin tulehdus... Mie niin sekä kilahdin että väsyin, ja toivon, että tänään lääkärinkierrolla olisi tapahtunut jotain notta mamma saa apua. Eli vielä ei ole tilanne selvinnyt ja meidän ainoa lääkäri tällä kunnalla on aika omapäinen niin..... mur. Josko taasen joutuu vääntämään... kun ei pitäisi. Ammattilaiset ovat kuitenkin hoitamassa niin ei omaisten pitäisi enää joutua, muutenkin raskasta.

Sitten löysin pitkästä aikaa rakkaan harrastuksen: kuvaamisen luonnossa. Ennen menin usein kameran kanssa eri paikkoihin kuvailemaan ja nauttimaan luonnosta, mutta viime vuosina...tarkalleen kolmena, en ole vaan jaksanut. Hoksasin, että tuo ylläoleva juttu taisi vaikuttaa energiatasoihin siinäkin. Ei vaan saanut kameraa kunnolla käteen ja innostuttua kaikesta ihanuudesta tuolla ulkona.

Pari päivää takaperin päätin ottaa kameran käteen ja pysähtyä katsomaan elämää. Vähän raakileita kuvat, mutta alkuun pääsin kuitenkin! :) Tässä läjällinen kuvia, luontoa minun silmin:









 Yllä olevassa kuvassa ei tuo suurennus kestänyt, sen verran kaukana olivat ötökät.
 Liikkuvasta autosta napsaisin, vähän epätarkka. Tuolla puiden luona on pari peuraa ja yhdeltä näkyi vain korvat, oli hauskan näköinen! Suurentamalla näkyy kyllä, mutta hajoo kuva täysin. Kunnon zoomin tarvitsisin...hmm...
Pari karvahanuria :) 




 Yllä ja alla: eri taikametsät :)Jännä fiilis molemmissa, voisi kuvitella haltioiden tulevan tuolla vastaan, jos samoilemaan lähtisi.


Sitten aamupuurolle, jotta ei mene ihan haaveilemiseksi!

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

torstai 21. syyskuuta 2017

Arjen harmaissa, koroilla keikkuen ja meikkivimmaa

Ensin, luin tuon edellisen tekstin ja kun sen kirjuutin vähän niinkuin migreenin auravaiheessa niin siitä tuli töksähtelevä ja ei ihan sellainen kuin tarkoitin. Ideana oli siis JOS innostut elämänmuutoksesta, elintapojen fiksaamisesta tahi vaikka lisää infoa liikunnasta...tsemppinä enempi oli tarkoitus se kirjoittaa. Eli jos vaikka kaipaat kannustajaa niin täällä ollaan! 

Nyt istun taasen sohvalla kaffekupposen kanssa ja kuuntelen. Ulkoa kuuluu puimurin ääni, meidän takana olevalta pellolta. Miehen veli yrittää saada sadon puitua, vaikkakin syksy on puinnin kannalta viljelijöille aikas vaikeaa. Sataa, vilja ei valmistu ajoissa, alkaa itämään yms.. huh, hatunnosto heille! Ja tsemppiä!

Olen huomannut tässä viimeaikoina kaipaavani korkoja. Kunnon korkokenkiä, nilkkureita, saappaita! Pitkään jouduin olemaan ilman, kun nilkka meni ja sen jälkeen on vähän jännittänyt laittaa korollisia kenkiä ihan pidemmäksi aikaa jalkoihin. Tänään tempaisin ja perusharmaa asu sai muutakin väriä.

Kun muut pukeutuu punaiseen tahi nyt in olevaan granny chic- lookkiin niin minä sitten harmaisiin. Aina aallon harjalla? :) Nuo farkut, rakastan vaan niin kovasti niitä! On kunnon rikotut ja varmaan montaa mieltä, onko "ikäiselleni" sopivaa laittaa moisia jalkaan, mutta laitan kuitenkin!

Perusharmaa paita kaveriksi ja aika oma olo. Yleensä niiden kanssa on valkoiset lenkkarit mutta nyt pääsi kaapista mokkasaappaat ja kamuksi mokkalaukku. Eli tuosta voisi päätellä, että mokkakausi on alkanut täällä päässä.

Nuo korot saappaissa ovat aika hyvät, kun taukoa on ollut päiväkäytössä jonkin verran, Mahtaneeko 7cm korko olla, uskoisin. Leveä, tukeva korko, pysyy pystyssäkin hyvin!



Itse tykkään siitä olosta, minkä sekä korot että juuri saappaat antavat: naisellinen fiilis. Vaikkakin farkut ovat kun tiikeri olisi niihin kyntensä teroittanut.



Nuo saa nostettua reiteen asti, saappan varret meinaan. Kun on näin lyhyt, niin melkein farkut ovat paras vaihtoehto siihen. Kun hameen kanssa ne eivät näy sitten ollenkaan, vaan jalka näyttää pitkältä saappaalta, korviin saakka jatkuvalta. Ja taan niin lyhyttä hametta ei vaan voi laittaa päällensä, jotta saappaan reuna näkyisi. Eli farkkujen kanssa toimii. Harmi, kun en hoksannut kuvaa ottaa farkkujen kanssa. Mutta vanhat kuvat on olemassa vielä:



Eli aikas korkealle nuo saappaat ulottuvat tällaisella pätkällä. 

Katsoin H&M sivuja, ja nuita ei enää valitettavasti ollut myynnissä, mutta nämä olivat/ovat!

Reisipituiset saappaat - Punainen - NAISET | H&M FI 1
Omg... <3 ei olisi pitänyt käydä katsomassa.... :D Ihanat!!! Vähän villit ja niin...wau! 

Ja onhan ne punaiset....? Harjalla keinutaan! Pitänee miettiä, missä ihmeessä nuita pitäisi. Toki lehtiä voisi haravoida nuo kintuissaan? 

Meikkivimmakin sopisi väreihin, kun himoitsen Urban Decay Naked Heat palettia.

Kuvahaun tulos haulle urban decay heat

Koklailin eilen vähän aikani kuluksi meikkejä, ja miten nuo punasävyt sopisivat. Laitoin Urban Decayn Moondustia, siitä:


Vasemmalta kaksi ylinta niin, että vaalea luomen sisänurkkaan ja ulkonurkkaan element, eli tuo tummempi. Sitten rajausta, hahaa! Huulipunalla ja vähän huultenrajauksella. Toimii muuten kun junan vessa! Pysyy ja on aikas kivan värinen! 


Lancomen huulipunaa ja rajauskynää silmien alla ja kulmissa. Jotenkin innoistuin tuosta punahommelista silmissä, joten se on nyt vaan aivan pakko saada, Naked Heat meinaan!

Itse olen huomannut, että UD toimii tosi hyvin, kun laittaa alle kunnon pohjustuksen vaalealla peitevärillä. On sen verran intensiiviset värit ja ehken päiväkäyttöön itse haluan asteen vaaleampaa. Ja olen huomannut, etten koe oloani kotoisaksi sellaisessa kokoluomen smoky eyes- tyylissä. Tulee jotenkin vaan kovin raskas olo siinä. 

Taitaapi olla aika vähän hemmotella itseään nyt, eli aika Yogaian! Aivan mahtava palvelu, oletkohan koklannut? Yogaia, kurkkaa täältä

Itse saan sieltä sekä hermoille rentoutusta että kropalle venytystä. Suosittelen ehdottomasti YIN joogaa, jos alaselkä, lantio ja jalat ovat jumissa. Muutoinkin tuo on sellaista hidasta, rauhottavaa ja avaavaa joogaa. Oma lempparini ehdottomasti! :)

Namaste ja ihanaa päivää kaikille!

xoxox

Pienoista ihmettelyä somesta ja mediasta

Huomasin tuossa jonkin aikaa sitten, että itselläni alkoi tulla fyysisiä pahanolon fiiliksiä, kun luin juttuja netistä. Yritän nyt jotenkin ...