tiistai 5. joulukuuta 2017

Rakas Suomi 100v

*Kaksi lihapiirakkaa, neljä nakkia ja kolme joulutorttua myöhemmin*- ähky. Hups, ihan pienet iltapalat alla :D. Mikrot, makrot ja rasvat sulassa sovussa sekaisin. Nou hätä, välillä pitää päästää irti ja antaa palaa. Olen alkanut olemaan armollisempi itselleni, ja tuosta seuraavalla kerralla lisää.

Nyt,
 Suomi, 100vuotta!

Mikä on niin mahtavaa tässä meidän kotimaassamme? Vaikkakin monesta mediasta saa lukea tietty huonojakin asioita, mutta niin uskomattoman paljon hyviä asioita täällä, joita ei oikein edes ajattele sen enempiä. 

Olen ehtinyt matkustella jonkin verran, pari kertaa vähän pidenpääkin viipyneenä. Aika laidasta laitaan nuo matkakohteet ovat valikoituneet ja Aasian maista Ameriikkaan ja Lähi- itään, ja pikkasen Euroopassakin ollut. Itseasiassa vähiten Euroopassa. Kaikissa maissa on niitä hyviä ja huonoja puoliaan. Oma ideani matkustelussa on ollut se, että pois turistien keskuudesta ja sitä aitoa paikallista elämää niin paljon kuin mahdollista. 

  • Luonto. Puhtaus. Turvallisuus.
Joka ainoan kerran kun olen saapunut takaisin kotimaahan, niin nuo ponnahtavat aivan ensimmäisinä ajatuksina sekä aisteina päähäni: ah, raikas ilma! Vaikkakin Hki- Vantaan ilma ei aina ole kaikkien mielestä se puhtain, mutta joka ainoa kerta....ah, raikasta ja puhdasta ilmaa ilman hiekanhyviä hampaissa! (tapahtui jälkeen Dubain sekä Bangladeshin)


  • Ruoka. Mielestäni voin syödä turvallisin mielin puhdasta ruokaa ilman pelkoa, miten se on tehty ja missä. Hygienia, vaatimustaso yms on sellainen valttikortti että ei sitä arvosta ennenkuin tulee kotia joutuakseen kahdeksi viikoksi HYKS:iin bakteerin takia, jonka nappasi matkaan päivälliseltä ulkomailla. 
Siitä pääsee kätevästi asiaan:

  • Terveydenhuolto. Voi kääk, mitä tuli nähtyä matkoilla! Sekä Ameriikan mailla että muualla. Voin vaan sanoa, että kun itse pääsin tuon bakteerin kanssa HYKS:iin niin itkin ilosta. Matkustin sen kanssa kolme vaihtoa ja vuorokauden, sitten sain apua. 

  • Jonkinlainen sosiaalihuolto. Itselläni ei ole siitä paljoa kokemusta ollut nyt pitkään aikaan enää, mutta joskus oli. Eihän tuo nyt leiville lyö, ja oli siinä omat probleemansa. Leipäjono ja diagonissat auttoivat paljon. Mutta! Kun näin ihmisiä, kaupunkeja, maita, joissa ei ole yhtään mitään apua, niin huh. Jos tipahdat ihan minkä syyn takia kehityksen kelkasta esim sairauden takia ja et pysty maksamaan laskuja, aika pihalla olet sitten normi elämästä.
Esim. ei saa sairasvakuutusta jotta pääsisit hoitoon! Tuokin on sellainen asia, jota ei tule edes ajatelleeksi. Kun menee sydänsairaana sairaalan portteja kolkuttamaan ilman tuota vakuutusta ja käteistä niin käännytetään. Pelottavaa. Itse todistin tällaista, ja tämä henkilö menehtyikin sitten parin päivän sisään. 



  • Ihana hiljaisuus. Luonnossa, mutta itse arvostan myös sitä notta ei ole sitä small talkia. :D Ok, nyt joku ajattelee, että aivan punaniska erakko! Ei ollenkaan, olen yllättävän sosiaalinen. Mutta hengaillessani Amerikassa, ensin Floridassa ja sitten ikäänkuin kodissa Sierra Vistassa (Arizonassa) opin arvostamaan meidän niin paljon parjattua juromaisuuttamme. 
Alkuun oli ihan kiva välillä höpistä, kaikki oli uutta ja jännää. Mutta kun sitä meni kauppaan vähän väsyneenä ja ajatuksissaan, niin tuo kassoilla suoritettava höpinä alkoi itselläni olemaan sellainen ei ei. Kun toinen kyselee, notta mitä meinaat näistä kokkailla ja muutoinkin ummet ja lammet niin.. mä vaan halusin ostaa sapuskat ja pihalle. On ok olla joskus väsy eikä niin sosiaalinen. Mutta tuo voi olla vaikeaa selittää monessa maassa, jurous ja hiljaa oleminen. 
Jotenkin sitä omana itsenään kuuntelee ja katselee ilman sen enempää hössötystä.

Se jurous... se on oikeastaan eksoottista ja jopa kaunista :). 

Tuo luonteenpiirre tuli useasti puitua esimerkiksi Tombstonen saluunassa ja todella moni oli siitä haltioissaan. Se kuulemma on sellaista suoraselkäistä olemista ilman kokoaikaista painetta puhumisesta ja hymyilemisestä. Jännä, vaikkakin maa on tuttu myös noista ominaisuuksista (USA) niin aika monelle se oli myös taakka. Sain hyvää seuraa pöytääni, kun ei ollut pakko kokoajan höpistä.:D joskus näinkin. 

Joulun aikaa Tombstonessa. 


  • Asioiden toimivuus. Ihan tuokin, jos jotain tarvitsee hoitaa niin jotenkin ne melkein aina onnistuu. Ei tietty aina, mutta lakikirjojen mukaan mennään. Ehken tuo parempi kuin se, että korruptio elää ja rahalla saa. Vaikkakin meillä on sääntöjä (liikaakin) niin kuitenkin...ajatus, että joku toinen ei saa asioita yhtään sen helpommalla vaikka olisi mikä setelitukku antaa sekin itselleni sellaisen turvallisuuden tunteen. Oikeus minullakin, ilman paksua lompakkoa. 



Voisin kirjuutella näistä vaikka ja kuinka paljon, mutta tyydyn toteamaan, että kaikesta huolimatta....hinnosta ja kaikesta muustakin negatiivisesta...meillä on silti hyvä isänmaa. 

Puhdas, turvallinen, kaunis, metsää ja luontoa riittää, terveydenhuolto on hyvää, juroudesta huolimatta aikas hyviä tyyppejä ollaan, ja ei todellakaan pidä hävetä mitään. 

Suomalainen on oma kansansa, ja siitä on hyvä olla ylpeä!


Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, kiitos meidän veteraaneillemme ja:

Onnea Suomi!

xoxo

perjantai 1. joulukuuta 2017

Hattarahameen saapuminen

Notta huh, mikä fiiils. Kevennetty viikko treeneistä ja ihan järkyt menkkakivut! Vähän lämpöä ja huippailua kaveriksi niin avot. Piti ottamani parempia kuvia ja kirjoittamampi paremman jutun mutta olo ei vaan anna periksi. Näillä mennään siis!

Tuo tyllihame on ihana!!! Ja ensimmäinen laatuaan mun päällä. Kun otin paketista, niin kasallinen prinsessa-fiilistä tuli syliini. Ihana hörhelö! Ja sellainen..hmm.. fluffy! Mä vaan rakastusin tuohon hattaraan.... Oikeasti nuo kuvat, pahoittelut laaduttomuudesta! Kun tästä olosta selviän niin otan parempia!




Kuohkea ja ihuna, mun eka tyllihame :)
Itselleni tuo kerroksittain leikattu juttu on parempi, kun lyhyenlänkä olen. Sellainen tasainen ja pohkeisiin ulottuva hame on aika pitkälti tantta- lookkia. Ja miksi ihmeessä olen aivan pinkki- fani nykyään? Huh, läppäriäkin katsoin sillä silmällä että whot evö, se on pinkki. Oi aikoja, mutta onneksi niin harmitonta ja ei vaarallista. Oikeastaan varmaan joku pehmeydenkaipuu kaikille uutisille, joita lukee ja näkee. Plus, kaikenlaiset vastakkainasettelut, kampanjat, agressiivisuus...vievät vaan voimat.

Jotain pehmeyttä tarvitsee hän näköjään jo! Tämäkin kivikasa (minä) siis voi pehmentyä ajan saatossa, hvyä niin! :) Ja kohta hormoonit ottavat vallan ja alan parkunaan. Ennen sitä parempi lopetella ja valmistautua kauppaurakkaan, jos sen kunnialla selviäisi.

Vinkki:


Aivan mahtava tuote, kun ei muuten vaikka jaksa tahi tarviste enempiä laitella. Iho kirkastuu ja näyttää tasaiselta. Olen nyt jonkin aikaa koklaillut ja aivan in love tähän. Ja parasta, taittaa ryppyjä vähän valolla näkymättömiin. Ei muuta kun tätä ja huulikiitoa ja omat isot ja paksut silmälasit nassulle ja menoksi! 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxox



maanantai 27. marraskuuta 2017

Hattarahame ja korkkareita

Siis mulla on kevennetty viikko treeneistä! Jei sille, kroppa oli jo aikas finito. Tämä päivä on mennyt sellaisella zombie- moodilla. Ei haittaa, loppuviikkoa kohden sitten taas virkistyy.

Ja siis, olen löytänyt sisäisen tyttömäisen itseni, maustettuna naisellisuudella. Sekä asenteessa että pukiessa. Aika myöhään, voisi joku todeta, mutta jouduin kasvamaan aikuiseksi liian nopeasti sekä kasvamaan kovaksi "äijäksi", joka näkyi aika pitkälti vaatevalinnoissakin. Mä en saanut olla rimpsrennssa ikuna!

No nyt sitten olen antanut asenteeni olla pehmeämpi ja asteen hauraampi tajuten, etten voi kaikkea kantaa harteillani ilman, että omat harteet jossain vaiheessa lyhistyvät.

Mutta isoin juttu itselleni oli, kun näin Zalandolla sellaisen ihanan vaalean rosan tyllihameen! Siis sellaisen, jota en ole aiemmin noteerannutkaan! Ja tiedättekö mitä? Tilasinkin sen.... :) Maksoi 18€ ja muutama sentti päälle. Mieheni meinaisi notta verhot ostit sitten.

Laitetaanpa kuva ihanuudesta heti tähän:


Ihana! Omasta mielestäni. 

Suunnittelin kaveriksi tummanharmaata merinovillaneuletta, jossa v-aukko ja mun ihania harmaita mokkasia nilkkureita suht reippailla koroilla. 

Joko toimii tai näytän ylisuurelta hattaralta, mutta sitten olen se rimpsrenssa kotona! :D

Toinen idea oli, notta mustat avokkaat ja sellainen musta kietaisupaita kaveriksi.

Visioita on ja toivon, että toimii myös päälläni. En ole ikinä omistanut tuollaista hametta. Siinä on jotain niin ihan herkkää ja naisellista sekä sitä tyttömäisyyttä, joka ei mielestäni ole aina niin paha juttu tämän ikäiselläkään!

Sähkäriin tuli ilmoitus, että matkalla jo on, joten pian, my precious...pian. <3

Sitten tilailin parit korkkarit from --> Vähän käytetty. Oma ongelmani korkkareiden suhteen oli se, että niitä oli jonkin verran mutta yksilläkään ei voinut kävellä. Hieno sijoitus? :D Vaan koko vaatekaappiin jäi kahdet avokkaat, toiset sellaiset liekki- tyyliset ja toiset oranssit, paksulla korolla. 

Nämä ihanuudet löysin kahlatessani tuota nettikirppistä, ja hintaa yhteensä 11€. 

Biancon ihanat nahkanilkkurit, hyvässä kunnossa ja niin mageet jalassa! 5€ maksoivat pirulaiset ;)


Tämän mekon kanssa tarvitsin avokkaat, joka on muuten alennuksessa H&M -->Mekko täältä ja on ihana päällä. 

Toiset olivat kanssa mielestäni löytö:



Huberto S. Mullerrin avokkaat hintaan 6€ ja loistavassa kunnossa! Nämä ovat kanssa niin...hot hot!

Ja mekko, jonka kanssa suunnittelin näitä tarvitsevani näin pikkujoulukaudella:


Halensin loppuunmyynnistä hintaan 3.95€. Tuo malli ja materiaali on jotenkin omaa itseäni niin paljon!


Nyt sitten pitäisi vaan löytää ne pikkujoulut jostakin? :). Voipi olla että ensi viikonloppuna jotain pitänee tehdä tahi sitten jättää ensivuoteen. Vauva tulloo kotia 8.12-17 ja sitten ei ihan heti lähdetäkkään mihinkään!

Voi eiii kun söpö. Ja samalla muistelen muiden koiruuksien pentuaikaa ja hengitän syvään.... Tekemistä riittää neljän kissan ja kohta kolmen koiran kanssa. Tyllihame ja korkkarit saavat kyytiä! 

Nyt taidan ottaa "rentouttavan" pelin Call of dutyn WW2 ja sitten unille.

Hyvää yötä kaikille, kauniit unoset!

xoxo

perjantai 24. marraskuuta 2017

Oman elämänsä Sally Spectra

Huoks, ympäri mennään jo toista kierrosta ja päätäkin tuli hakattua puuhun kierrosten välissä.
Sain mahdollisuuden siirtyä erääseen tunnettuun formaattiin, jonne olisin rustaillut. Ja kokeilinkin innoissani! Mutta....voi mua...ei tuntunut oikealta. Siis, asia josta olin haaveillut pitkään, toteutui ja huomasinkin että piru vie..ei se ollut kuitenkaan se juttu.

Se, mitä haluan olla ja tehdä on kirjoittaa. Mutta haluan tehdä sen ihan omana itsenäni ja omaan tyyliini. Tuo on omalla tavallaan mahdottomuus, jos on valmis formaatti. Tottakai sitä pitää kunnioittaa, sekä niitä arvoja että myös sitä, että kaupallisuus kuuluu asiaan. Ei se business pyöri muuten!
Mutta itse huomasin saavani järkyt fyysiset oireet (mahastressi, närästys ja päänsärkyä) kun yritin miettiä, että mitenkähän tämän sanoisi, millaisen kuvan laittaisi ja mistä uskallan kirjuuttaa!Joskus olisin ollut yli- iloinen mahdollisuudesta, mutta nyt haluan näköjään tehdä asiat omilla ehdoillani ja niinkuin olen.

Nuissa formaateissa ei ole mitään pahaa, päinvastoin! Itsekkin luen paljon ja kaupallisista yhteistöistä muissa blogeissa saa hyviä uusia ideoita.

Itsekin haluan tehdä toki kaupallisia yhteistöitä, vaan tietty omalla tyylilläni. 

Eli, kyllä minä töitä teen, kun mahdollisuus tulee.

Huomasin tuossa katsellessani eilen Kaunareita (kyllä, katson niitä välillä) ja kun siellä on nyt tämä Sally Spectra 2.0, niin...jotenkin muistoihini tuli tämä original Sally. Hahmona aivan supermahtava! Räväkkä, omaa tietään kulkeva ja tyyli kannettiin sitten selkä suorana, vaikkakin olisi ollut mitä päällä. Aivan mahtava tapaus!

Kuvahaun tulos haulle sally spectra

Ah ihana tempperamenttisuus ja impulssiivisuus! Ja tukka korkealla! Jei!

Itse rakastan pukeutua näyttävästi ja välillä vähän ampuu johonkin suuntaan yli, mutta ei se nyt niin vakavaa ole, tuo pukeutuminen! Itse haluasin sen olevan enemmänkin hauskaa ja olisi niin ihanaa nähdä katukuvassakin värikkyyttä ja räväkkyyttä! Budjetti on omalla kohdalla tyyliä HenkkaMaukka, mutta tuohon pätee mielestäni se sama kun autoihin. Vaikkakin olisi mikä menopeli alla niin kuskista se lähtee.

Aiheeseen liittyvä kuva

Kuvahaun tulos haulle sally spectra

Hyvä se on! :D Ai että. Taistelupari.

Mutta perheestä pidetään kiinni ja ollaan tukena. Joillekkin asioille ei voi laittaa hintaa ja itselleni se on näköjään vapaus olla oma itsensä. Vaikka menisi sitten allikosta siihen kuuluisaan ojaan ja rustailisin itsekseni täällä :D.

Näin syntyi tämä päätös, ja pakko myöntää, että stressin oireet helpottivat ihan tosi paljon. Pienestä se on joskus kiinni, tai onkohan tuo jo suurempi asia itselleni?


Kuvahaun tulos haulle sally spectra

Eiköhän blogimaailmaan muutama Sallykin mahdu! :)

Ihanaa iltaa kaikille!

xoxo


maanantai 13. marraskuuta 2017

Pienoista ihmettelyä somesta ja mediasta

Huomasin tuossa jonkin aikaa sitten, että itselläni alkoi tulla fyysisiä pahanolon fiiliksiä, kun luin juttuja netistä. Yritän nyt jotenkin saada tämän järkevästi ja loogisesti ja jollen onnistu niin toivon, että se punainen lanka löytyy kuitenkin.

Otsikot kuinka some repesi kun hlö x teki jotain. Someraivo. Some rakastui.
Plusmalli vs. laiha. Aikuiseen tyyliin, unohda tässä iässä nämä. Syötkö oikein? Niin paljon kaikkea.

Jotenkin vastakkainasettelua ja paljon. Ihminen? Nainen? Mihin hävisi nämä ihan normaalit sanat? Nainen alusvaatteissa. Pue juuri niitä vaatteita, joissa SINULLA  on hyvä olla.

Mutta pahin on vielä edessä. Kun menee kommentteja lukemaan niin huh! Joissakin suosituissa blogeissa on vastaavaa, samoin kuin lehtien yms kommenttiosastoilla.

Miten voi ihminen puhua toiselle niin rumasti ja ilkeästi? Itse opin kotona, että jollei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Ok, tuota olen about noudattanut mutta joskus on oma mielipide esitettävä. Avainsanat tuossa mielestäni on ne, miten sen mielipiteen esittää!
Kun luki näitä anonyymiyden takaanta tulevia kommenteja niin huh. Oikeasti. Mihin tässä ollaan menossa kanssakäymisten kohdalla? Vaikkakin voi kirjuutella ihan kasvottomana ei tarkoita että hänelle, kenelle kommentoi...olisi sen helpompaa käsitellä ilkeyttä.

Samoin tuo, kun julkisesti teilataan. On asioita, jotka on hyvä tietty tulla ilmi ja hoitaa hommat hyvin ja asiallisesti. Mutta joissain kohdin mennään överiksi. Päivätolkulla jatketaan aiheesta ja kaivetaan asioita, joita on tapahtunut vuosikymmenet takaperin. Myyntiä? Whatevö, mutta liikaa.

Tässä voisi ihmetellä, että miksi luen ja haluan sitten kirjuutella. Totta. Ehkä haluaisin sellaista askeleen takaperin- aikaa  takaisin, mutta en taida saada. Joten, kirjuuttelen omalla tyylilläni omia juttujani ja ehken yritän vaan pitää sitä omaa juttuani kasassa. Media ja some kun ovat kuitenkin joka laitteessa ja kyllähän siellä on asioita, joita tulee kahlailtua läpi päivittäin. Uutiset, ilta- sanomat yms.

Sitä olen miettinyt, onko...vai olenko antanut ihan itse medialle että somelle liikaa valtaa itselleni? Voi olla. "Aivopesty" ajattelemaan tiettyjä juttuja ja kun ne ovat tapetilla päivittäin, niin olipa muuten karsea tajuta että hitto: olen yksi heistä! Juurikin heistä, jotka tuntevat huonommuutta kuitenkin niiden täydellisten instakuvien ja kroppien keskellä.
Suurimmaksi osaksi olen tyytyväinen itseeni, mutta välillä vaan.... kun katselee esim. ns. plusmallien kuvia, jotka ovat muuten upeita! Niin omaan mieleeni tulee...hekö plusmalleja? Upeita. Mikähän minä sitten olen? Apua....

Kaiken tämän kuva-, ja juttuvirran alla on välillä fiilis, että hukun tänne! Se oma arki, tekemiset ja oleminen alkaa tuntua niin.... mitäänsanomattomalta. Tuosta ei voi syyttää ketään eikä mitään, vaan itse annoin, huom annoin :) valtavirran hetkellisesti vallata mieleni ja ajatusteni haluamaan niin paljon sellaisia juttuja, jotka eivät kuitenkaan olleet minua. Oma arki, koti, perhe....on ne asiat mihin voin vaikuttaa ja joista olen ihan pirun kiitollinen.
Nyt pitää vaan ymmärtää se, että oma elämä on täydellistä juuri minulle ja se on se, mikä merkkaa. Vaikkakin näkisin kuvia& juttuja niin ei tee omasta arjestani sen tylsempää. Itseasiassa, kun mietin tarkemmin niin onhan tässä vaikka ja mitä! Olen vaan jotenkin ollut hieman eksyksissä hetkellisesti.

Kun vielä saisi jollain taikakauhalla muutettua sen, miten toisille puhutaan. Koulukiusaus, työpaikkakiusaus, somejahti... vaan eipä tuota saa. Pitänee siis puurtaa omaa hommaansa ja yrittää vaan olla se ihminen, joka on.

Väinö, joka kotiutuu ensikuussa <3 

Perhe. :)

Ihanaa päivää ja uutta viikkoa kaikille!

xoxo

maanantai 6. marraskuuta 2017

Tauon jälkeen

Huh, onpa aikaa vierähähtänyt sitten viime kerran! Ehken oli tarpeen vähän päivitellä ajatuksiaan ja itseään.
Myös asioita on tapahtunut, mielipiteitä muuttunut ja huh! Elämää.

Ehken sellainen sekä lohduttavin että samalla myös hämmentävin oli tuossa männeellä viikolla, kun oli koiruuksien kanssa (kissojen kanssa tietty) yksin kotona. Mies oli iltavuorossa ja minä katselin kelloa: 22.00, eli juuri lähtee kotia kohden. Koiruudet olivat olleet kovin levottomia illan ja ajattelin notta susi tms peto liikkuu lähellä varmaan. Sitten, ihan puskista oveen koputettiin kolme kertaa. Siis, asumme keskellä metsää. Tänne ei oikein löydä, jollei eksy. Muutoin porukat ilmuuttavat tulostaan juurikin koirien takia. Itseasiassa juuri siksi ei ole edes ovikelloa :D.

Kolme kertaa oikein tomerasti kop kop kop. En kuvitellut asiaa, sillä sekunnin murto-osassa koiruudet räjähtivät täyteen haukkuun ja hyppivät ovea vasten. Vähän ehkä säikähtäneenä yritin oven vieressä olevasta ikkunasta tiirailla, näkyykö ketään? EI. Liiketunnisteella olevat valot eivät syttyneet. WTF? Avasin oven pikaiseen ja rimpasin mihelleni, notta oliko hän  tullut jo kotia ja kiusaa? Matkalla vasta. Ok, pyysin katsomaan renkaiden jälkiä pihalta, vaikka tuli tunne että ei niitä kyllä löydy. Sen jälkeen omituinen rauha sisimmässä.  Ja nyt kuulostaa varmaan kategoriassa: hyvin viheltää, mutta ikäänkuin olisi tullut ilmoitus meidän pelkäämästämme asiasta. Seuraavana päivänä mamman kanssa lääkärin vastaanotolla tuo tulikin: saattohoitoa.

Jännä tunne, kun tuon ikäänkuin tiesi, että kuitenkin...kaikki tulee olemaan ok.


(Käytin samaa kuvaa, kuin edellisessä postauksessa. Jotenkin lohdullinen ja kuvaava)

Mutta pikkuisen kevyempään sitten. Apua ja ihanaa! Meille tulee pentu 8.12-17. Huih! :)


Väinö. Riiviö. Hiiviö. <3 :)

Pikkuhiljaa saapi miettiä, notta mitä kaikkea pitikään taas sekä nostaa turvaan että oikeasti hoksata...meillä on kohta 3 koiraa ja 4 kissaa. Eipä taida olla turhia aikoja murehtia asioita! :)

Kasvattajan mukaan ei meinassut pysyä kuvassa paikoillaan, vaikka onkin ihan rääpäle vielä. Hyvä, kun on luonnetta ja energiaa! Keskiviikkona mennään moikkaamaan poikaa, huiiiii!

Saattoi tuossa pieni ikäkriisikin olla...on...ehkä. Pieniä merkkejä, notta keski- ikäinen ollaan. Shokki ja ei. Kerron niistä lisää piakkoin, nyt pitänee mennä joukot ruokkimaan. Mutta ihanaa "tulla kotiin" taas. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

torstai 26. lokakuuta 2017

Hirrrvee hirvi ja hajatelmia elämästä

Ihan ensin, lunta!!! Jeeee!!! Varmaan some on jo täynnä ensilumikuvia, mutta tässä yksi lisää meitin pihalta:


Jotenkin ihanan valoisaa ja puhdasta. Saas nähdä, olenko vielä samaa mieltä, kun autolla tuonne pitäisi mennä suhailemaan :).

Sitten ihan asiaa. Tiedättekö, kun eilen jokin pato murtui. Eräs ihanuusihminen teki random act of kindess- teon ilman taka- ajatuksia, ilman yhtään mitään muuta kun pyytteettömästi ja puskan takaa. Siis teko kohdistuu minuun. Kuulostaapa tuo hurjalta! :D Mutta, ihan puskista tullut viesti, teko, ajatus.... ja minä sitten parkumaan. 
Kun on jo jonkin aikaa ollut (näköjään) sellaisella taistelu- moodilla, selviytymistilassa huomaamattaan, niin positiivinen ylläri oli se, mihin en ollut varautunut. 

Tuo juttu "vaivasi" illalla niin ihanasti, että aloin ajattelemaan elämää pidemmälle, laajemmin. Hoksasin sen, että hitokseen...onhan tässä elämässä muutakin kun sitä pelkkää selviytymistä!


Ja ymmärsin myös sen, että olen ollut enempi kiinni omassa ajatusmaailmassani, liikaakin, niin etten ole nähnyt kaikkea kaunista ulkopuolella. Tuo teko...avasi sen positiivisen padon, jota olen pitänyt kiinni huomaamattani pitkään. Kiitos siitä(kin) Sinulle.

Huh. Laitan vielä yhden hajatelman tuohon perään, joka mielestäni on tarkemmin ajateltuna älyttömän hyvä ajatus!

Kuvahaun tulos haulle quotes about right to grow

Sitten siihen hirrveään hirveen. Täällä hengailee, lähimetsässä, joku ihan mieletön hirvisonni. Sellainen monipiikkisarvinen ja kulmakunnan kunkku. On jo haastanut paria viljelijää ihan konkreettisesti! Kiimassa oleva, elämänsä kunnossa ja auta armias kun miehen veli sattui kävelemään puimurilta autolle. Sonni bongasi hänet ja kuopimaan, sarvet alas... onneksi ehti autoon ja tilanne ratkesi siihen. Edellisen kerran tuo sonni piti hänet autossa, kun liian lähellä "hänen" peltoaan oli, sonnin siis. Eli aika alfa. Mahtaneeko tuo ötökkä jotenkin vaistota, haistaa testosteronin..estrogeenin ja feromonin....kaipa me ihmiset lähetämme niin ihmeellisisä viestejä tarkoille eläimille, jotka tosiaan pelaavat juurikin näiden vaistojen varassa henkensä pitimiksi. Itse tuota ihmettelee vain notta mitä? Mitään en sanonut, kun esim. koira jo tietää mitä ajattelet. Hmm..

Mutta, siis lenkkipolkuni menee juurikin keskelle nuita metsiä ja sinnehän minä sitten poukkaroin. Pakko myöntää, että ajatus tuosta sonnista piti korvakuulokkeet pois korvilta ja kävellessä kuuntelin metsän ääniä. Jännä, kun nuo äänet tuntuvat lisääntyvän, mitä pidemmälle metsään menee. :D Mutta olihan minulla sitten puolustakin mukana!

Kuva tärähti kävellessä, mutta näytekappale Cutrinin senitive hiuslakasta. 

......sensitive...hiuslakka...ja hirvisonni. Kyllähän tällä jo pärjää eikä hirvikään haisisi sitten niin voimakkaasti?? Tuntui ihan tosi hyvältä idealta kun lähdin, mutta keskellä metsää tajusin tuon..eipä tuolla taitaisi mitään tehdä, jos sieltä joku tulisi. Noh, ainakin saisi hiukset kuntoon ennen puun ympäri menoa? :D Mutta jotenkin, tuo pieni (älytön) purkki toi jonkinlaisen psykologisen turvan. Notta näin sitten puolustaudun metsässä, seuraavaksi raahaan pari kattilaa ja paukutan niitä mennessäni? 


Tänään olisi taasen lenkki, joten ei muuta kun puurolle ja toivottavasti ei kirjaimellisesti: sarvista kiinni.

Veikko- vanhuksella on aivan oikea asenne tällaiselle päivälle. Tyytyväinen tuhina soffalla. Let it snow.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

lauantai 21. lokakuuta 2017

Urban Decay: Naked heat on täällä!!

Jesh, ihanaa, jippiiiii ja wow! Mä olen taasen kerran rakastunut. Näin tuppaa tapahtumaan Urban Decayn tuotteiden kohdalla joka ainoa kerta.

Lämmittää jo tuo pelkka kuorikin, sen verran kuumaa kamaa on!

Vaan miksi? Itselleni tuo merkki tarkoittaa (hassua sanoa brändistä, joka on luotu) mutta kyllä, vapautta, rohkeutta ja luomista. Jo nuo nimet ja paketitkin sanovat: olen rohkeasti minä, käytän näitä niinkuin haluan! Niissä on asennetta! Ja siitähän minä pidän.

Värivalikoima paletissa on ihanan lämmin ja tehty niin kevyempään että vahvempaan meikkiin. Molempiin pystyy tällä ihanuudella.

Värit toiminnassa: intensiivisiä! Ei tarvitse sutia pyöritellä värissä notta jotakin jää sutiinkin. Käy pikemminkin niinkuin itselläni ensin: huups! :) Olihan siellä, väriä.

Tuo suti, joka tuli mukana.

Toinen puoli tarkempaan työskentelyyn ja toinen häivytyksiin. Mielestäni aivan ihanan laadukas jo itsessään tuo suti, hyvä kädessä ja erittäin hyvä töissään, eli meikkaamisessa.

I´m in love. Hintaa tällä ihanuudella oli about 52-53€ Sokoksessa. Pikkaisen ehken hinta voi kirpaista mutta itselleni niin joka sentin arvoinen. Kun tuota väriä ei tarvite hinkata niin kestää käytössä luultavasti jo niin pitkään että ehtii kyllästyäkkin! No ei, tähän en kyllästy. Ja nuita voipi sekoitella muiden palettejen/värien/merkkien kanssa. Seuraavissa kuvissa olen käyttänyt ainoastaan tätä palettia, mutta ajattelin koklailla Moondustin kanssa, from Urban Decay. Toinen ihanuus :)


Yksi, mikä on kanssa näissä ihanaa, paleteissa siis. Niissä on painoa! Eli, sen verran, että huomaa tosiaan että kädessä on jotakin. Ei ole tehty heppoisesti ja älyttömän laadukkaan tunteen saa heti.

Ajattelin myös ihan Kardashian Beautyn kanssa sotkottaa, Lumenen, Essencen...kaikkien. Harvoin "tyydyn" käyttämään yhtä palettia. Yhdessä on jotain kivaa ja toisessa jotain, joka täydentää... :) Kun taulua maalaisi!



Testailua, yhdellä värillä. Mutta näkyy harmaalla kelilläkin tuo värin intensiivisyys...


En hakenut tarkkaa ja siistiä lookkia, vaan enemmän sellaista: that´s me- asennetta ja laitoin näin, so? Eli ei siloiteltua vaan: Bold... :) välillä vapauttavaa vaan laittaa ilman nyhväämistä mokista. Antaa palaa! :)


Ja vähän enemmän sutinaa väreissä. 


Ajattelin, notta jospa ainakin valoisaan aikaan laittaisi vähän enemmän ruskeaa tuohon liikkuvan luomen ja kulmakarvojen väliin... rauhoittaisi meininkiä. Mutta koklaisin näin ja luonnossa vielä tuo väri on ihanampi! Kyllä punaluomillakin liikkeelle lähtisin!

Ja kun katson lähikuvaa niin ajatus hiipuu photoshoppiin... :D 

Mutta, ihana on tuo Naked Heat ja miljoona tapaa käyttää! Jos olet kaipaat sutinaa ja laadukasta palettia, niin tässähän sellainen.
 Kandee muistaa se, että tosiaan väriä tulee...ei käy niinkuin allekirjoittaneelle: huuups! Olihan punainen väri..oikeasti. :)

Kohta saa taas sutia, kun isolle kirkolle Turkuun päin lähdössä. Inspiroi kyllä koklailemaan kaikkia eri tyylejä!

Joko sanoin? I <3 UD. 

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo




tiistai 17. lokakuuta 2017

Ihonhoitoa, Clinique& Estee Lauder

Hahaa, jospa saisin vihdoinkin kirjuutettua taasen! Aiheena ikuisuusrakkaus: ryppyvoitteet! Ihonhoito on itselleni se juttu, josta en suostu tinkimään. Vaikka mistä muusta ennemmin, mutta haluan kohdella ihoani hyvin, niin hyvin kuin osaan. Nassu on se, mitä näen joka päivä peilistä ja yö se, mikä näkyy muille ensimmäisenä. Melkein ainakin.

Tiedän, että ikää tulee ja väkisinkin niitä ikääntymisen merkkejä ja siinä ei ole mitään vikaa! Forever young ei toimi kenellekkään, ja ihon kuuluukin reagoida ikään. Mutta itselleni se ei tarkoita sitä, että antaisin valua maata kohden ihan suosiolla! Vähän voi sinne ryppyjen sekaan kiinteyttäkin vielä saada :) Tähänkin pätee mielestäni se sanonta, kunhan itsellään on hyvä olla nahoissaan.

Käytin loppuun Cliniquen smart repair- sarjan, johon olen luottanut jo todella pitkään. Ajattelin kuukauden kokeilla jotain muuta. Kyllä ensin mietin, notta kuinka nopeasti askeleet vievät Sokokseen! Luottoni Cliniqueen näyttää olevan siis suurella pohjalla! Mielestäni vaan niin älyttömän laadukas merkki.

Mutta, Estee Laudersin Advanced Night Repair- seerumi oli se, jonka ostin vaki- Cliniquen tilalle. Myyjä laittoi sitä kädelleni kaupassa ja tuntui kyllä heti ihanan öljyiseltä, kosteuttavalta muttei millään muotoa tahmaiselta tahi överiöljyiseltä. Imeytyi hyvin ja jätti tasaisen pinnan ihoon.
Siinä tuli testerinä mukaan saman sarjan silmänympärysvoide.

Kotona oli testerinä saatuja Cliniquen Superdefense päivä- ja yövoide. Testerikokoa siis.
Nämä purkit ovat niihin ikääntymisen ensimerkkeihin ja olen kyllä jo tuon iän ohittanut, mutta ajattelin notta jospa toimisi tuon Estee Laudersin seerumin kanssa!

Näillä siis mentiin viimeinen kuukausi ja sekä aamulla että illalla sotkotin noihin Cliniquen rasvoihin seerumia, silmänympärykseen tuota testeriä , joka tuli seerumin mukana.


Kaikki tuotteet yllättävän riittoisia! Vaikkakin nuo Cliniquen purkit ovat pieniä, niin niitä ei kyllä tarvitse paljoa laittaa kerralla, varsinkin kun tuo superihana seerumi oli mukana!

Kosteutus oli kyllä kohdillaan ja ihanan kermaista tuo superdefense- sarja Cliniquelta on! Uskon, että ikääntymisen ensimerkkeihin riittää vallan mainiosti ihan sellaisenaan!

Jollei olisi vähän enemmän tarvetta jo, niin tuota käyttäisin mieluusti.

Tuolta muuten lisää infoa tuotteesta ja hintaakin -->Superdefense by Clinique

Sitten tuo aivan uusi tuttavuus: Estee Laudesrin Advanced night repair. -->Estee Lauder- seerumi

Öljyinen, ei tahmea, kosteuttava ja teki ihon kyllä ihan tasaiseksi. Pullossa pipetti, jolla hyvä annostella ja ei tarvinnut montaa tippaa tuotetta käyttöön/kerta. Käy myös meikkivoiteeseen sekoitettuna, jolloin lopputulos kevyempi ja luonnollisempi. Ihana tuote! Pieni miinus tulee tuoksusta, joka omaan nokkaan on... hmm... tunkkainen.

Mutta kun sekoitin seerumin ja voiteet, joka muuten on tapani kaikilla voide&seerumikäytöilläni, niin lopputulos oli ja on: ihanan tasainen ja kiinteä iho. Tuo oli vähän ylläri, kun ainahan voi mainostaa asiaa, toinen juttu on se, toimiiko.

Silmänympärysvoide, joka hyödyntää yön palauttavan voiman korjatakseen ihon vaurioita palauttaakseen silmien nuorekkaan heleyden. Sisältää tehokkaan, eksklusiivisen ChronoluxCB™ -teknologian ja samat korjaavat ja ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevät hyödyt kuin Advanced Night Repair Synchronized Recovery Complex II -seerumi. Kohdistaa tehonsa kaikkein näkyvimpiin ikääntymisen merkkeihin, kuten juonteisiin, ”harakanvarpaisiin”, tummiin silmänalusiin, turvotukseen ja ihon epätasaisuuteen. Monitehoinen koostumus palauttaa nuorekkaan kirkkauden silmille.

-->Estee Lauderin silmänympärysvoide

Nuin, oli pakko vähän kopioida teksitä, säästää kättä. :) Mutta, käytän/käytin siis tuota seerumia päivin ja öin, mutta tuota silmänympärysvoidetta vain öisin. Sen verran hoitavaa luvattiin olevan ja onhan tuo! Ihana creme- fiilis ja todella ylellinen laittaa! Kun kylmät ilmat tunkeutuvat tännekkin, voi olla että päivälläkin laitan tipan tuota nektariinia! Eli tykkäsinkö? Kyllä!

Kaiken kaikkiaan voisin harkita tuota Estee Laudersin linjaa, ihan normikokoisissa purkeissa ja tositarkoituksella :). Se taasen tarkoittaa, että päivä- ja yövoidekkin saisi uudet kamut. Hmmm.

Se, miksi innostuin nyt koklaamaan on se, että tulee uusittavaksi kerralla seerumit ja voiteet, kun menivät loppumaan kerralla sitten. Saapahan uusitaan sitten kaapin sisällön kunnolla!



Suoraan aamupesulta- kuva, jossa juuri levitettynä voiteet. Ulkovalossa, joka mielestäni on se "raadollisin" ja näyttää kyllä hyvät ja huonotkin puolet hienosti.
Ei niin paha, vai? Kandee koklailla tuota Estee Laudersia, jos jotain uutta etsit!


Nyt käsi taas lepoon, ihanaa päivää kaikille!

xoxo

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Minä naisena

Nonnii, yritetään taas yhdellä kädellä. Oli pakko pitää taukoa, toivoin että kasi parantuisi...mutta tuossa tuo kiukuttelee vieläkin. En osaa näköjään kauempaa olla kirjuuttamatta! Tuntui, että jotain isoa puuttuu päivistäni. Koklasin jopa yhden Youtube- videon tehdä, kun siinä ei tarvitse kirjoitaa...:D noh, ehkä joskus on mun juttu. Yritin jakaa sitä jonnekkin päin, enkä tiedä onnistuinko siinäkään. On tuo tubettaminen kyllä oma maailmansa!

Uusi treeniohjelma on käytössä ja ahteri arka, kun jalka/pakarapainotteinen tuppaa olemaan. Aloitin viime viikolla ja nyt kroppa vähän jo totunut, eli kävelykin onnistuu.

Viimeksi kirjuutin syömisestä ja omista fiiliksistä kropan suhteen niin nyt on hyvä jatkaa sitten aiheella: minä naisena.
Itseasiassa omaa ajatteluani helpotti se, että taisi olla radio Novan haastattelu jossa Sunrisen solisti Samu kertoi notta on etsinyt itseään viimeisen albumin teon yhteydessä. Kuka on ja mitä haluaa. Haluanko tätä oikeasti? (PS. biisi I help you to hate me on mahtava!)
Eli, vaikkakin on ikää yms niin sitä voi etsiä itseään uudelleen ja uudelleen. Joskus elämässä on niin kiire, että "tyytyy" olemaan sitä, mitä on aina ollut. Tahi sitten on tapahtunut asioita, jotka ovat estäneet olemasta täysin se henkilö, joka haluaa.. Ja nyt puhun ulkoisesta minästä, taidan olla käsitellyt jo sisäistä minääni. :) Vapauttavaa!

Olen aina "mainostanut" olevani poikatyttö ja ystäväsuhteessakin lapsuuden ajoilta olin se maskuliininen osapuoli. Jotenkin, otin vielä enemmän sen rooli ja vähän aikaa sitten mietin, että miksi? Sitten taisin hoksata. Piilouduin sen taakse. En uskaltanut olla se, ketä halusin kun pelkäsin, etten ole a) tarpeeksi kaunis (ystäväni oli todella kaunis ja naisellinen, joten löin vissiin tahalleen itseni maahan.) b) edellämainituista syistä nolaan siis itseni, jos yritän olla jotain muuta kun se "äijä". Kuulostaa hassulta, vai? Voi olla. Liittyy noihin asioihin muutakin, kipeitä asioita joita en tähän sen enempiä laita. Mutta, siis piiloiduin ja aloin jollain tasolla uskomaankin nuihin käsityksiin ja rooliin.

Ehken siksi asukuvat ovat itselleni tärkeitä, haluan nähdä, miltä näytän omana itsenäni, jos annan siihen luvan.

Tänään koklasin asua, jollaistaolen ajatellut jo pitkään. Housut tilasin Halensin loppuunmyynnistä ja väri että materiaali houkuttivat. Toinen, mitä olen kaivannut ja huomannut myös rakastavani: korkokengät. Kuvan nilkkurit ovat omaan silään juuri minun näköiset ja uskomattoman hyvät kävellä! Taitaa tulla lisäbudjetti lisäkorkkareille :D Ja jos vaikka hilpasen systerin luo Lontooseen Tammikuussa niin ah! Kaupat!

Mutta, epätäydellisiä kuvia omasta mielestäni kivasta asusta:
(Epätäydellisyys on täydellistä :))


Taiteellisia kuvia...:D Vaan ei pahemmin voinut nuilla kengillä juosta mudassa kameraa tsekkaamassa..nilkat suojassa näin. 


Karvaturriliivikin pääsi pitkästä aikaa töihin, ihanan lämmin! (From H&M)


Free to be me. Ja ainoa, joka voi tuon vapauden antaa olen minä.

Vapaus. 


Ja ensi viikolla saan uudet gore tex-lenkkarit! :D Niistä on hyvä aloittaa kenkäshoppailu, pýsyy sukatkin kuivana...


Ihanaa iltaa kaikille!

xoxo 



keskiviikko 4. lokakuuta 2017

tunnesyöminen ja kehopositiivisuus

Noniin, yritän naputella tämän kipeän käteni kanssa asiasta, joka on vaan niin tärkeä itselleni. Töksähtelevä teksti johtuu siis pitkälti siitä :).

#Bodypositive.

Tuohon törmää todella usein ja niin monen median kautta. Ja onhan tuo ideana hyvä! Kauniskin. Itse olen Anna Perhon kanssa samaa mieltä: #ihansama. (IS kolumnissaan) Eli vaikkakin näitä tempauksia ja ihania kannustavia juttuja onkin, niin paras olisi kun ei tarvitsisi. Eli olisi aivan normia elää juuri niinkuin olet.

Mutta, sitten jos ei ole tyytyväinen? Tässä kohtaa kerron omista kokemuksistani ja fiiliksistä jotka johtivat elämämuutokseen. Oikeastaan, yritän tsempata JOS olet tekemässä elämänmuutosta tahi kamppailet vaikka tunnesyömisen kanssa,

Itse taidan olla ollut aina tunnesyöppö. Vaikea tunnustaa tämä asia, mutta sekin on eräänlainen syömishäiriö mielestäni.
Lapsuudessa jouduin selviämään aika paljon yksin, vanhemmat olivat töissä suurimman osan ajasta. Itsenäistyin jo varhain siis. Töihin menin itse, kun olin 14v ja aloin ansaitsemaan omat rahani. Tuolloin ei vielä ollut mitään isompaa ongelmaa, ja söin oikeastaan salaa vain ystävältäni kenen kanssa olin kuin paita ja ahteri. Hän reagoi maailman juttuihin anoreksialla. Joten meitä oli yksi, joka söi ja toinen joka ei. Näillä mentiin pitkälti tulevaisuuteeen ja jotenkin takaraivoon jäi: syöminen on huono homma. Sitä vastaan taistelin tadaa: syömällä.

Mutta koska liikuin paljon, ei kiloja tullut. Eikä niitä tullut vielä parikymppisenäkään, oikeastaan vuonna -95 olin vielä "luikku", painoin hikisesti 50kg. Syy oli simppeli: ei ollut rahaa syödä. Kaurapuuroa ja juhlapäivänä sokeria sen kanssa ja kilot pysyivät poissa. Pakko myöntää, että aika usein olo oli todella heikko ja jaksaminen, varsinkin paniikkihäiriön kanssa oli vaikeaa.

Omakuva oli silloin jo jotenkin vinksallaan. Se oli alkanut kehittyä salaa vinksalleen noina vuosina ennen kaurapuuroaikaa. Olimme total VIP stadin yössä ja toinen osapuoli, siis ystäväni, piti huolen että imago on kaikki kaikessa. Jep. Kyllähän niitä ovia aukeutui. Nälissäni iski sitten se ensimmäinen paniikkikohtauskin, joka taisi taata sen, että ruokaa piti saada. JOS sillä saisi edes vähän estettyä paniikkia.

Ei saanut. Siitä sitten masennuin ja aloin syömään tuohon tunteeseen. Eristäydyin ja ruokavalioni oli tyyliä tämä: Aamupalaksi klo 7 (ei ollut lähikaupassa vielä ihmisiä, paniikki antoi siis mennä noin aikaisin) paluumatkalla kaupasta...suklaalevy. Kyllä, söin joka aamu 250m matkalla takaisin kaupasta suklaalevyn. Kotona sitten lisää suklaata kermavaahvolla kuorrutettuna. Oli siellä hedelmiäkin, banaania kera kermavaahdon. Kermavaahtoa suoraan sellaisesta purkista. Litra jäätelöä kera kermavaahdon ja suklaan. Pizza kotiin tilattuna. Ja nämä/pvä. Sinne ne rahat menivätkin, eikä laskuihin.

Painoa tuli tosi nopeasti 50kg lisää, ja satasella alkoi jo. En huomannut, oikeasti, tuota, ennenkuin umpilisäke puhkesi. Sairaalassa vinkattiin notta laihdutus? Suutuin ja loukkaannuin niin pirusti.

Sain kuitenkin paniikin yms hallintaan ja se antoi itsevarmuutta elämänmuutokseen.

Ensimmäistä kertaa olin vapaa menneisyydestä että paniikista. Kilot lähtivät ja olin taas elämässä mukana. Paino pysyi tasaina ja normina. Eipä ollut oikein rahaakaan syödä, muttei myöskään tarvinnut ahmia. Ei ollut syytä.

Sitten muutin tänne maalle. Muutos elämässä, elinpiirissä ja elintasossa: 10kg. Ei vielä niin paha,en reagoinut tuohon mitenkään, oli ok. (naputan yhdellä kädellä nyt, töks töks)

Sitten meni nilkka oikein huolella. Murtui, ja molemmat siteet spagetiksi. Siinä sitten koipi paketissa puoli vuotta sohvalla, kun en kipsiä uskaltanut ottaa....ei saanut liikuttaa.

Lopputulos: +15kg lisää. Tuotakaan en huomannut, eihän nyt marjapiirakat yms kera kermavaahdon pahaan oloon voi lihottaa. Mutta kun kiskoin farkkuja jalkoihin, niin....ei. Siitä sitten ostamaan vaatteita tyyliin: kunhan mahtuu. SÄKKEJÄ. Fiilis omasta peilikuvasta oli inho. Se johti epävarmuuteen ja itsensä mollaamiseen. Olisin voinut olla #bodypositive mutta kun en ollut. En tykännyt itsestäni ja pakko lyhentää käden takia stooria: palkkasin valmentajan. En uskonut, että on enää mitään tehtävissä ja kuvan lähettäminen koutsille oli melkein maailman pahin ja vaativin teko: häpesin. Niinkun tein kotonakin mieheni edessä. Eli tunteet, joita en osannut käsitellä olivat syömisen takana.

Kun tämä treenijuttu alkoi ja tuloksia alkoi näkymään, kohtasin uudenlaisen reagtion: mitä sinä nyt tollaiseen innostuit? SInäkin, salitrendissä mukana? Eli, en voinut sanoa, että rakastuin painonnostoon, kun sekin oli sitten heti fitness- salikuva- syökäärahkaa juttu. Aivan naurettavaa touhua kuulemma! Niin tai näin... :)

Mutta nyt olen sekä henkisesti hoksannut, miksi olen ahminut ja löytänyt oman juttuni. Peilikuva? Oh well... totuttelen vielä :). Parempaan menossa henkisellä puolella. Toki, töitä teen fyysisesti että henkisesti mutta monen vuoden taakat eivät päivässä parane.


Voi, kun olisin saanut vähän paremmin ja enemmän tähän. Ja isoin syy muuten muutokseen? Perimä. Isän puolelta melkein kaikki menneet massiiviseen infarktiin, isä mukaalukien vähän aikaa sitten, joten kannustin kohdallaan.... Oli pakko tehdä jotain senkin takia.

Eli, jos olet tyytyväinen itseesi: good for you. Jollet, niin pyydä jeesiä...jos on ongelmia ruoan kanssa, joko ei pysty syömään tahi niinkuin minä: oikein helposti kera pahan olon....puhu. Mikä siellä on taustalla? Ja hei....et ole huonompi mitenkään millään mittarilla! Muista se :)



Terveisin about tyytyväinen, painoihin hurahtanut.


Ihanaa päivää kaikille!
xoxo

Rakas Suomi 100v

*Kaksi lihapiirakkaa, neljä nakkia ja kolme joulutorttua myöhemmin*- ähky. Hups, ihan pienet iltapalat alla :D. Mikrot, makrot ja rasvat sul...