torstai 22. kesäkuuta 2017

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu.
Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja huomasin, että ovat menneet muuttumaan piru vie negatiivisempaan suuntaan. Toki, on jonkin verran nyt aihettakin ja rankkaa, mutten silti ole valmis luopumaan siitä ylipositiivasrista, joka sisälläni on aina jopa ärsyttämiseen saakka asunut.

Vaikkakin, elämä muuttuu ja me siinä sivussa niin ehkä kuitenkin se kipu ja ahdistus auttaakin löytämään oman itsensä uudelleen?

Hassu lause ja ajatus, laajennan tuota kun itsekkin ymmärrän sen paremmin.

Mutta nyt, olen kertakaikkiaan vaan päättänyt löytää itsestäni kerran päivässä, joka aamu, jotain hyvää. Olkoonkin se sitten joku ulkokuoreen liittyvä tahi sitten sisimpään. Molemmat kulkevat niin lähellä toisiaan kuitenkin. Sisältähän homma alkaa, eli itsensä hyväksymisestä. Sitten on se vaihe, kun uskaltaa katsoa peilistä ja oikeasti sanoa: olen ihan ok. Äht, olen enemmän: olen yhtä hyvä kun muutkin. Siihen tarvitsee sitä silmää, jolla ei aina vaan kritisoi itseään, joka on muuten yllättävän helppoa.

Itselläni tuli nyt seuraavat pari viikkoa treeneistä ei sentään lepoa, mutta mennään sillä periaateella notta teen juuri sen mitä jaksan. En enempää. Viime viikolla tein vain pari treeniä ja koin siitä sellaista ahdistusta että huh! Ajattelin, että kaikki työ valuu hukkaan ja aheri leviää aivan varmana. Noh maailman paras valmentaja sitten rauhoitteli ja kannusti relaamaan.

Arvatkaas, mitä olen tehnyt parina yönä? Kun uni ei ole tullut? :D Juonut litran maitoa ja puoli pakettia marie- keksejä jyrsinyt kera parin pullanpalan. Tuo on siksi "iso" juttu, sillä aika pitkään olen mennyt niin, että on se tietty ruoka ja that´s it. Ei paljoa ylimääräistä ole suuhun eksynyt. Toki pitää vähän himmailla, ettei sitten olla taas kohta siinä alkupisteessä ja sama duuni edessä. Mutta asteen verran löysemmin seuraavat pari viikkoa.


Vaikkakin läheltä katsottuna kaikki on vähän sumussa vielä, on tulevaisuudessa jo kirkkauttakin. 

Ainiin, se päivän positiivinen ajatus itsestäni! Meinasi jo unohtua.. :D Ok. Silmät. Muutoinkin tykkään tapitella ihmisten silmiin, sillä sieltä voi nähdä kuitenkin enemmän kuin ulkoisesta habituksesta. Itselläni ne vaihtavat väriä kivasti valon ja fiiliksen mukaan. Äitini pystyi todella helposti lukemaan minua pienenä. Jos ne olivat harmaat, väsynyt. Siniset, siinä rajamailla ja vihreät niin täysin pirteä. Yritä siinä sitten huijata, että ei voi mennä kouluun kun kipeä silmät vihreinä.. Tottakai hän siltä aina tsekkasi, että kaikki on ok, mutta ohjenuorana tuo kävi. Muutoinkin olen aika huono huijaamaan, kun puhun paljon silmilläni. 
Muistan joskus pienenä, kun passiin vielä merkatiin silmien väri ruksilla ja eräs virkailija yritti päättää silmieni värin. Lopulta ruksit tulivat: sininen ja vihreä.


Unohdin totaalisesti, ettei ole kuvia koneella! Läppärin vaihto.. Mutta tuosta näkee mielestäni aika hyvin eron. 
Silmät, sielun peilit!


Väsy mutta onnellinen Maarit :D



Ihan mielettömän hyvää Juhannusta kaikille!!!

xoxo

lauantai 17. kesäkuuta 2017

Tietotekniikan paluu

Noniin, tässä sitä istutaan ja kirjoitellaan ihan uudella läppärillä! Edellinen jokseenkin kaatui, jumittui ja jäi ihmettelemään maailman menoa itsekseen.

Tämä on merkkiä Lenovo, joka on aivan uusi tuttavuus itselleni merkkinä. Toivon toki, että meidän yhteistyö olisi kovinkin hedelmällistä. Mukava tällä on ainakin kirjoitella! Näppäimistö on vähän isompi kuin edellisessä, joka oli merkkiä Samsung. Pakko myöntää kyllä, että se teki pitkään ja uskollisesti töitä, siitä ei voi moittia häntä.

Mutta ihanaa olla langoilla taas!!

Vähän on jänniä aikoja edessä elämässä, ja päivä kerrallaan mennään nyt.

Eilen tuli ilmoitus että paketti olisi noudettavissa postista ja kyllä pieni suuri ilo tuli, kun hain paketin! Hyvä ettei vielä parkukin kaupan päälle! Tosin tuota on ollut ihan muutoinkin ilmassa, joten ei mitään uutta siinä :D

Vaan sain Hyvinvoinnin tavaratalosta ihanan paketin, jossa toivoteltiin hyvää kesää ja piristystä.


En sen enempiä vielä kirjoita näistä, kun vähän täytyy tutustua koneeseenkin ensin...mutta koklasin tuota Egoboostia sen verra, että suihkautin nassulle ihan tuosta vaan. Yleisnäkymä on ollut viimeaikoina aika väsynyt ja ryytynyt mutta tuo suihke tosiaan liftasi ja piristi! Tiedän, mitä löytyy käsilaukustani tänäkesänä vakikaverina. 

Toinen ylläri oli nuo ihanat kollageeni- suklaat. Enpä ole aiemmin ajatellut, että ihanaan raakasuklaaseen voisi lisätä myös kollageenia! Sehän on suorastaan siis kauneuspatukka! 

Tästä innostuneena rupesin selailemaan lisää asiasta kollageeni. Vielä on siis lisää toivoa iholle, ryppyvoiteden lisäksi! Jippii! Iho kun piru vie alkaa menettämään tuota jo 25vuoden iässä. Kirjoitan kyllä tuosta lisää, kun itsekkin otan faktat täysin haltuun. Ehdottomasti tutkimisen arvoinen juttu! 

Sen verran selaisin, että aika paljon on kalasta eristettyä kollageenia ja itselleni tuo ei käy kun allergiaa on. Löysin kuitenkin naudasta eristettyä ja samalla sisältää muutoinkin protskua, eli täydellinen minulle! 

 
Kollageeni täältä.

Tämä menee tilaukseen ja josko tuon naaman saisi taasen kohdilleen, kun nyt vähän maata viistää. 

Nyt täytynee lopetella kirjoittaminen, kun tämä läppäri tekee kovasti töitä taustalla ja haluaa asentaa, päivittää, uudelleenkäynnistää ja vaikka mitä. Parempi antaa hänen tehdä työnsä rauhassa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

xoxo


perjantai 9. kesäkuuta 2017

Mites tämä puetaan ja uskallankohan näitä käyttää

Näiden vaatekappaleiden kanssa pohdin jonkin aikaa, notta mahdanko a) saada edes päälleni ja jos, niin b) näkyykö kaikki makkarat tai c) muutoin vaan kamalat.

Syy näihin aatteisiin on simppeli: en ole edes haaveillut pitäväni (enää) tällaisia vuosiin. Haaveillut oikeastaan juu, mutta päälle? EI.

Nyt, kun olen päättänyt uudistaa itseni ja elämäni niin ajattelin antaa niillekkin, niinkuin monelle muullekkin uudelle ajatukselle, mahdollisuuden.
Kävin siis henkkamaukan nettikaupassa ja klikkailin nämä ostoskoriin. Klik, ja sinne meni! Sen verran tunnen jo henkkamaukan kokoja, että osasin odottaa, ainakin tuosta satiinihaalarista, että ei mikään iso ole. Eikä ollutkaan. Tuo on kokoa 44(!) ja tuntuu enempi 40-42, max. Mutta päälle meni!

Meikkiä ei ole, kun oikeastaan hetken mielijohteesta nakkasin vaatteet päälle ja kameran alustaan.. :) 

Mutta nuo haalarit. Jotenkin tykkään niistä ihan tosi paljon! Hyvä fiilis päällä, sellainen seksikäs ja naisellinen. Eivät anna periksi mistään, joten pakko hyväksyä ajatus että istuessa makkarat väkisinkin tulevat näkyviin. Mutta hei, who cares!? Itseasiassa, ne tekevät minusta minut, ja kun hyväksyn itseni näin on asteen verran helpompi olla.

Takaapäin, kuvakulma vähän hassu ja asentokin..narut roikkuvat, kun en muuta kun päälle heittänyt. 


Vähän pitäisi nuita naruja järkätä ja olkaimia kiristää. Tässä vaiheessa olin tätä pukiessani ihmeissäni notta mitenkäs tämä puetaan päälle! Narut olivat ensin etupuolella....

Hiustyyli taattua kotipäivä- lookkia!

Mutta se, mikä oli kuvastossa mallilla päällä..hmm..näytti niin paljon sileämmältä. Johtunee kropasta :D 



Ja yksi asia on varmaa. Näiden kanssa, jos rohkenen mennä yleisille paikoille... kainaloon saakka yltävät mummokiristävät alkkarit on vaan must! Tai joku kiva bdykin käy.. Niinkuin näkyy, niin aikas armottomat. 


Toinen riskiostos oli lyhyt toppi. Housut olivat silleen aika varma nakki, kun ajattelin että pidemmällä paidalla varmana ovat ok. 

Muistelin itseasiassa fiilistä, joka oli about -94vuonna. Puhvihihainen lyhyt puuvillapaita ja Levikset, 501 ja kokoa 27. Turha kai noita kokoja muistella, mutta kiva fiilis niissä vaatteissa oli! 

Siitä rohkaistuneena:


Tuo toppi on niin mun oloinen että pidän vaikka kotona. Tai jospa vaikka kauppaankin,,,ehkä. 

Housut lyhensin leikkaamalla :D oli tuon tumman sauman jälkeen vielä 10cm kangasta niin naps ja hyvät.

Toppi joustavaa trikoota ja housut satiinintuntuiset, eivät jousta. 

Linkkiä en voi laittaa vielä, kun en löytänyt nettikaupasta enää näitä! Koitan laittaa vaikka vähän jälkijunassa. Mutta from H&M.


Tykästyin kovasti tähän lookkiin. Rento mutta siisti vaikka minne. Jos uskaltaa haastaa itsensä tuon topin kanssa...hmm...

Tiedän että olen aikas muodokas suuntaan jos toiseenkin, mutta pirskatti! Haluan pukeutua niinkuin haluan..tykkään.. you know :D. Ehken tosiaan se salaisuus tähän on itsensä hyväksyminen?
Ainahan tuota voi parannella itseään, mutta jollei ole mihinkään tyytyväinen, ei ole silloinkaan kun saa kaikki extran pois ja timmin kropan. Aina löytyy jotain, kuitenkin.


Hyvää viikonloppua kaikille!

xoxo




keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Uudistumisen ihana kipu

Taas oli pidempi hetki, kun viimeksi kirjoitin. Johtuu siitä, että mieleni elää uudistuksen aikaa ja vähän ehkä matalalentoakin on ollut. Mutta kaikenlainen uudistus, ajatukset, jopa ne vaikeat tuovat mukanaan jotain uutta ja hyvääkin.

Joskus mietin, että kuinka monta "uutta alkua" voi ihminen itsensä kanssa aloittaa? Mielestäni juuri niin monta kun on tarve. Uudistumisen ihana prosessi, eilen itkee ja tänään oppii.

Mutta mitä sitten olen oppinut? So far, olen vahvempi kuin luulin. Myös sen, että ansaitsen pitää itsestäni huolta. Hassu lause, mutta tuokin piti vaan oppia. Olen ihan ok. Kaikki omat haaveeni eivät ole niin omituisia kun olen kuullut ja uskonut niiden olevan. Ne ovat ehken erilaisia, kun mihin on totuttu täälläpäin, mutta ei tee niistä pätkääkään huonompia. Ja olen oppinut kuuntelemaan pikkuhiljaa omaa ääntänikin, sitä sisäistä.

Onhan tuossa jo paljon opittua!

Eilen lähdin pitkästä aikaa..todella pitkästä aikaa siis, ajelemaan Helsinkiin. Pelotti ihan hitokseen, kun viimeksi olen ajanut omalla autollani, RIP, joka oli automaatti. Nyt sitten lähdin suhailemaan keppivaihteilla ja navigaattori, eli puhelin kädessä. Unohtui telinekkin laittaa. Kirjaimellisesti kädet täynnä!
Vaikka olen Helsingistä kotoisin ja tunnen paikat tosi hyvin, niin navia tarvisen jotta pääsen sinne ja pois. Ne rampit...kun asuessani siellä käytin yleisiä kulkuneuvoja ja silloin ei tarvinnut miettiä, notta mistä pääsee ja mihinkin. Senkun istui oikeaan bussiin ja avot!

Mutta kertaakaan ei auto sammunut valoissa, risteyksissä tahi muuallakaan! Aika voittaja- fiilis:). Joskus pitää vaan luottaa..noh, aina, itseensä ja uskoa että kyllä mä osaan. Unohtaa kaikki soraäänet ja hypätä eteenpäin!

Sitten uudistumisen kosmeettiseen puoleen näin kätevästi. Olin tuossa pari päivää takaperin kaupassa, ihan normi ruokakaupassa ja näin hyllyllä XZ- tuotteita. En ole ostanut vuosiin..ehken vuosikymmeneen, mitään shamppoota tai hoitoainetta normi kaupasta. Aina kampaamoista, sillä se silikoni... Mutta joku ihan pikainen käden liike ja kopassa oli kaksi tuotetta hoitojuttuja hiuksiin. Suihkutettava versio ja hoitoöljy.

Oikeastaan ne pakkaukset näyttivät niin hyvältä, että jo niiden takia oli ihan pakko ottaa. Ja kun halusin hemmotella itseäni ja hiuksiani! Vähän pelkäsin, että mikäköhän on lopputulos...toivottavasti ei sellainen rasvainen roikkuva kuontalo, jota saa jynssätä syväpuhdistavalla shamppoolla kauan poistaakseen tuotteet.

Ensimmäinen kokeilu oli Tyrniöljyhoito.

Tuo ihanan söpö pieni purkki vasemmalla, joka oikeastaan on jo niin ihana että melkein voisi hörpyt ottaa. Tuoksu oli hempeä ja ei liian voimakas, sellainen raikas ehken enemmänkin. 

Siitä sitten sitä päähän ja 15min odottelua. Positiivista oli, ettei se valunut pätkääkään! Valmistauduin siihen isumalla pyyhe päällä ja hiuslenkki varoilta käsissä. Mutta ei valunut! 
Tuotetta laitetaan kuiviin hiuksiin ja sen jälkeen joko vaan huuhdellaan vedellä tahi kevyseti shamppoolla. Itse käytin tipan shamppoota, peläten että muutoin jää ihan rasvaisen näköiseksi.

Pesun jälkeen hiukset tuntuivat raskaammilta, mutta hyvällä tavalla. Kun ei ole tuota väriä hiuksissa niin ovat aika lennokkaat välillä. Niistä tuli kiiltävät ja oikeasti kosteutetut! Päänahkakin tykkäsi ihan tosi paljon. Tuksuttelin ja ihmettelin loppuillan omia hiuksiani ja ihmettelin sitäkin, miksi en ole aiemmin tätä kokeillut!

Seuraavan päivän hiuskuvat:




Kappas, harmaatkin näkyy kuvassa... :D mutta kiilto on uskomaton ja ei todellakaan ole rasvaisen tuntuiset lättähiukset! 

Siitä sai ne omat ennakkoluuloni, kunnon tyrmäyksen! Tämä tuote taitaa löytää oman paikkansa vakiohyllyltäni.

Tuo toinen, hiuksiin jätettävä hoitoaine, sitä en vielä ehtinyt kokeilla. Mutta se tuoksu....suklaahiirenä olisin melkein voinut syödä/ juoda sen perusteella kun sitä tuoksutin. Täyteläinen suklaantuoksu kera vaniljan, kaikki lempparini samassa purkissa. Kerron, kun olen sitä kokeilut, mitä tapahtui! oi, kun toimisi, kun tuo tuoksu....nam!

 Nyt aamupuurolle ja sitten aurinkoon kera suojakertoimien!

xoxo

tiistai 30. toukokuuta 2017

B-day ja seniori temput teki!

Noniin, nyt ollaan sitten....46vee. Ei tunnu kyllä ihan hirveän erilaiselta kun pari päivää sitten...hmm. Ei siis mitään paniikkia tilanteessa! :D Myönnän, että pieni kriisi kävi ovella, kun tajusin että olen lähempänä 50 kun 40- lukemia. Noh, näillä mennään!

Ihme juttu sinänsä, kun en ihan oikeasti tunne olevani tuon ikäinen. Iässähän nyt ei ole mitään vikaa, vaan tietty mielikuva jäi joskus verkkokalvoille siitä, miltä esim oma äiti näytti tässä iässä. Näyttihän hän nyt aivan keski- ikäiseltä ja, sorry mom, vanhalta..teinin silmään.

Nyt uskoisin, että me 46 vuotiaat olemme jotenkin...nuorempia kuitenkin. Joskushan tuo ikä oli jo se ikä, kun odotettiin ettei montaa vuotta ole elämää jäljellä. Siis silloin, kun ei ollut terveydenhuoltoa, mahdollisuuksia ja taisi musta surmakin jyllätä. Vuosien saatossa ravinto, terveys, elinavat yms ovat saaneet mahdollisuuden ja niitä hyväksikäyttäen on tullut ehken sitä nuoruuden eliksiiriä otettua? Nykyaikana nuo omatkin elintavat ovat aivan erit, kun olivat äidilläni..tai itselläni 80- luvulla.

Kysymys taisi olla siitä, että halusin pitää huolta itsestäni enemmän. Hahaa! Siis jollain tasolla olen huomioinut ja arvostanut itseäni, vaikka mollannutkin olen! Nyt voin hyvillä mielillä todellakin todeta: ikä ON vain numeroita.

Pistin sitten eilisen kunniaksi vähän "parempaa" päälle. Oikeastaan siis mekon, jota en ole osannut oikein käyttää. Se on ihanan kevyt ja muuta, mutta aikas ilmava ja jotenkin vaan tuli nunnavaate mieleen alkuun. Johtunee väreistä ja tuosta valkoisesta osasta. Mutta muutoin tykkään siitä materiaalista ja päällä se on niin ihanan rento! Mietin, pitääkö kaiken aina korostaa niitä kuuluisia muotoja? Päätin että ei. Minähän laitan tuon mekon ja pidän sitä. Laitoinpa jopa vähän asusteita, joita en ole pitänyt pahemmin pitkiin aikoihin! Kiilakorkosandaalit pääsivät kaveriksi, kun muutoin olisi ollut enempi sellainen hobitti- fiilis, mutta myönnän...mieleni teki kiskoa mustat kangastossut jalkaani ja jättää toinen asusteista pois. Mutta pidin nuo juhlan kunniaksi ja kyllä sitä pöllömpääkin on päällensä vetänyt!


Kuvan alareunassa näkyy pikkaisen aina yhtä innokasta assariani: Tuikku. :D Hän on kyllä niin reipas ja monessa mukana. Meinasi lähteä tuossa yksi päivä lenkillekkin mukaan. Ollaan kun paita ja peppu!

Mekossa on alusmekko ja päällä sifonkinen mekko.  



Ja tuolla suunnassa on harakanpesä, ihan vieressä.


Takana kiva nappi ja pieni kurkistusaukko..joka ei näy kun nostin sitten kädet ilmaan.


Me kaksi :)

Sitten ne sandaalit ja asusteet:

Vanhat mutta vielä täysin hyvät. En muista mistä ostin, jostain putiikista Helsingistä, mutta nimi..en muista.


Tuo rannejuttu on from H&M ja siihen kuuluu myös isot, samoilla kivillä olevat korvikset. Jotenkin ajattelin että liian tummaa ja liian..harkittua? :D

Tykkään noista höyhenkorviksista, kun ovat niin kevyet ja kuitenkin rennot. Pitäisiköhän niille antaa enemmän peliaikaa? Hmm...Ja from H&M nekin.


Arskat ovat aina vaan samat. Nuo ostin Floridasta ennen lentoa Arizonaan. Maksoi muutaman dollarin, ovat vieläkin kasassa ja meillä on kyllä sellaisia seikkailuja yhdessä etten henno enää luopuakkaan. Yksi seikkailu oli Mexikon rajalla, jossa tyhmä turisti hengaili sen aidan vieressä ja rajavartija joutui vähän vain varottelemaan että huumediilerit liikkuvat näillä kulmilla, notta jos nyt lähtisit vaan sutimaan täältä....Arvatkaa kuka se turisti oli? :D 


Nyt mä oon Mexikossa, nyt en! :D Sarjassamme ei niin hyviä ideoita...
Paikka Nogales, Meksikon rajalla oleva kaupunki. 

Meitin seniorikoiruus teki sitten eilen temput. Tytöllä juoksu ja minä pelkäsin että jaksaako vanhus tuota rumbaa enää läpi. Joskus yritettiin pentuja, mutta ei onnannut kun tuo taktiikka oli hukassa ja eipä kyllä tullut mieleenkään mennä jeesaamaan kun seniori on niin oma persoonansa. Kovia kokenut elämänsä alussa. 
Laitoin heidät pihalle ja tulin käymään sisällä. Yht´äkkiä olikin ihan hiljaista ja mietin notta nyt on jotain vialla. Jep, olivat kiinni sitten toisissaan..astunut oli ja sitä ei voinut olla huomaamatta. Oli muuten näky.....onneksi vähän ajan päästä sitten pääsivät irti toisistaan ja hitto mikä hymy molemmilla! :D Saas nähdä, kuin käy...josko...toki, siittiöt eivät enää parhaassa terässä yms mutta saahan tuota toivoa. Ja onnistui sitten edes kerran tuo homma heiltä! :D

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo




lauantai 27. toukokuuta 2017

Ajatuksia ahterista ja mummokalsarit pois

Varoituksen sana! Teksti sisältää keski- ikäisen naisen ajatuksia omasta ahterista sekä ehken jopa kuvan. Jos et halua lukea asiasta enempää ja siirtyä suojaamaan verkkokalvosi muualle niin ymmärrän kyllä! Laitan pari muuta kuvaa ensin, niin helpompi toipua. 


Hauska kaveri, tuolla kuvan keskellä. Koklasin toimiinko sama, joka vähän toimi (kokeilin sitäkin) peuroilla. Eli laitoin kädet pään päälle silleen niinkuin korviksi ja kääntelin. Kamu katseli jonkin aikaa ja sitten aika läheltä pomppi pois. Ja luultavasti naapuritkin katsoivat ja meinastivat notta nyt se on seonnut lopullisesti. 


Etukäteissynttärilahjat <3 taas on hyvä lenkkeillä!

Noniin, nyt on turvaväli laitettu. Eli ahteri. Omani on ollut aina sellainen kaponen. Ei hyvässä, vaan todellakin, kun olisi kaksi tyhjää pussia ollut pakaralihasten kohdalla. Vaikka painoa tuli niin alhaalta "lihakset" olivat sisäänpäin olevan näköisiä ja kaikki rasva keryi alaselän jälkeen ja siitä ylöspäin. Ikäänkun plussapallo kahdella tulitikulla!

Toisilla tulee painonkin mukana sellainen pyöreä ja naisellinen takapuoli, itse painosta huolimatta luuhanuri. 

Taidan olla perinyt tuon isältäni, tuon ruumiinrakenteen siltä osin. Oli kaksi tosi tikkua jalkaa, luinen ahteri ja se kaljamaha. 

Tästä päästään sitten sujuvasti aiheeseen mummokalsarit. Hoksasin juuri, että silloin kun painoa oli paljon, aloin haalimaan sellaisia isoja ja korviin saakka vedettäviä versioita. Peittivät makkaroita nääs. 
Ja tämä herääminen, josta nyt kerron tapahtui itseasiassa eilen. 

Katsoin peiliin "sillä silmällä", ikäänkuin tsekatakseni onko mitään treenin tuloksena syntynyt. En ihan hirveästi ole takapuoltani tiiraillut, kun se on ollut yksi inhokki- osani jo niin pitkään. Tuossa tuo tulee mukana ja that´s it. Mutta eilen kun katsoin niin yllätys oli tosi suuri! Oikeasti, peppu on sekä noussut ja ne tyhjät lihaspussit on täyttynyt! 

Jotenkin olen aina ajtellut, että en saa syystä tai toisesta sellaista kivaa ahteria. Omaan sellaiset geenit ja siihen ei auta sitten mikään. Ihanaa olla väärässä ja vielä tässä iässä! 

Ei ole missään nimessä ikäsidonnainen juttu ja ikuna ei ole liian myöhäistä!
Nyt sitten ensimmäinen ja varmaan viimeinen Belfie täältä päin. Tarkoitus on vaan siis näyttää, että kaikki on mahdollista ja itse hoksasin, ettei nyt niin huono ole tuo takapuoli kun kuvittelin. Oikeasti, kun näkee itsensä tietynlaisena niin sitä näkee niin peilin kautta ennenkuin uskaltaa katsoa ilman kriittisiä tunnelappuja silmillä. 

Here we go:


Eka ja vika belfie. Mutta treeni on tuottanut tulosta tuossakin asiassa ja hahaa! Mulla on hanuri! Lihaksilla, ei luilla. 

Tästä sitten inspiroituneena aloin katselemaan omaa alusvaatevarastoani sillä silmällä ja totesin, että mummokalsarit ovat työnsä tehneet. Kainalokaverit, RIP ja saunanpesään. Nyt katsottuna niitä olisi voinut käyttää purjeina veneessäkin. Ilman liiottelua.

Eilen sain sitten synttärietkoiksi myös pikkareita, ja sellaista mallia jota en ole aikohin pitänyt: hipsterit. Jotenkin tykkään niistä päällä, ja olo on, pakko myöntää, seksikkäämpi ne jalassa. 

Moni varmana jo tietää tämän, että alusvaatteet tekevät sen tunteen. Itse vähän olen skipannut tuota kun ei ole ollut se paras fiilis itsestään. Asiahan muuttuu nyt! Alusvaatekaupat, lähtökuopissa ollaan! Ja kellarissa on sellaisia vaatteita, joita olen nakannut menemään kun ei mennyt reisistä ylöspäin. Muistaakseni siellä on nättejä alkkareita, joita en ole ikinä pitänyt...kun ei mahtunut. Kunhan vaan tilasin. Ihanaa myllertämistä siis tiedossa! 

On tämä laihtuminen ja treenaaminen jännää, kun huomaa sellaisia muutoksia kropassaan, joihin ei olisi uskonut, Tämä kyllä todistaa sen, että ei ole turhaa hommaa JOS haluaa jotain. Esim muutoksen. Niinkuin minä halusin. 

Tästä tuli nyt tällainen tosi henkilökohtainen kirjoitus, ja ei yleensä ole tapana tuosta aiheesta kirjoitella. Enkä taida...tai noh, alusvaatteet ovat tärkeät ja aivan normaalit jokapäiväiset jutut. Miksi niistä ei voisi kirjoitella? 

Mutta tällainen avaus tähän asiaan, jospa sitä rohkenisi vielä kauniimminkin asiasta rustaamaan!

Hyvää viikonloppua kaikille!

xoxo

torstai 25. toukokuuta 2017

Hymy, hame ja itsehoito

Notta huh, parin viikon henkisen painajaisen jälkeen pieni rauha näköpiirissä! Oikeastaan tunteena. Ihanaa saada happea asteen verran helpommin ja nähdä kaikkea hyvääkin jo.

Kun tuossa en jaksanut lueskella tuskiltani niin...ok, itseasiassa lukeminen on muutenkin jäänyt syystä tai toisesta vähemmälle niin..otin Bookbeatin kokeilujakson äänikirjoihin! :D Oikeasti, joku siis lukee mulle ne kirjat! <3 Aivan mahtavuutta. Makaan sohvalla tai pihalla, kahvimuki kädessä ja saatan jopa tehdä muistiinpanoja..tai vain kuunnella. Ensimmäinen kirjani sieltä on niinkin kevyt kun: tunne lukkosi.

Tiedän, että tunnelukkoja on mutta mitä ja miten niitä käsitellään olikin se suuri kysymysmerkki. Tuo Bookbeatin juttu on vaan niin ihana, on aika raskasta tekstiä ja normisti, nyt, en ehken jaksaisi keskittyä. Parina iltana nyt kuunnellut ja oikeasti! On tuossa hommassa järkeä! Olen jo jonkin verran oppinut jotain ja ymmärrän itseäni asteen enemmän.

Mutta jotta homma ei käy liian raskaaksi niin päälle Netflixistä Gilmoren tyttöjä. Ah, aivan ihana sarja ja takuuvarmasti saa ajatukset kevyemmille urille. Eli itsehoitona tunti tunnelukkoja ja toinen Gilmoren tyttöjä. Toimii! :)

Olen saanut taas hymyäkin aikaiseksi ja kaapistani löysin "vanhan" nahkahameen. Tai noh, feikki, mutta kuitenkin. Joskus KappAhlista ostanut ja kaapissahan tuo on maannut.

Koklasin yhdistelmää: midipituinen hame ja korkkarit. Arvatkaas lensikö nopeasti päältä pois! Aivan liian...hmm..virallinen olo. Voisin kuvitella laittavani nuo johonkin tilaisuuteen tahi muuten mutta normipäivään, en. Jotenkin nyt ne kulmakivet alkavat muodostua ja omani ovat:

  • Kun on rentoa menoa tahi ihan muutoin vain kaupunki tms niin helppous, mukavuus ja särmää.
  • Virallisiin tälläydyn hameen ja korkkareiden kanssa mutta muutoin toisen pitää olla rock ja toinen se siistimpi
  • Farkut ja korkkarit on in
  • Hame ja lenkkarit juu
  • Rikotut farkut ja siisti paita yes
  • "Villi" paita ja siistit housut
  • Laukku saa olla näyttävä
  • Lyhyet hameet in
  • Maximekot, ah ihania
  • Midihameet...nou nou
  • Jakku käy monen kanssa
  • Sliipattu kera jonkin särön
Nämä tuntuvat omilta ja käytännössäkin itselläni toimivat. Toisille sopii niin ihanasti sellainen mekko-korkkari look, mutta itse tosiaan tunnen liian sliipatuksi. Olen siis...särmikäs? 

Nyt kun synttäreihin on aikaa 4päivää, niin apua! 46...niin ajatelin kokeilla jotain, mitä en ole vähään aikaan koklannutkaan. Nahkis ja lenkkarit. Muistelisin, että joskus tykkäsin tuosta yhdistelmästä. Niin nytkin! 


Rento fiilis ja silti särmä. 
Ihanaa muuten, kun ysäri on taas muodissa, niin niitä plattareita kaivamaan! 
Noin niinkun btw...

Ja tiedän kuuluvani lyhytjalkaisten sukuun. Kyllä kyllä, luin juuri jutun jolla saa jalat näyttämään pidemmiltä. Ei ainakaan näin. Aika nou nou vissiin. Nuden väriset korkkarit olisivat vissiin ok. Mutta mitä vikaa on olla tappijalka? Miksi en saisi olla vaan se tappijalka kun olen...hmm... 

Ymmärrän, että halutaan korostaa ja piilottaa joitakin juttuja ja omia ominaisuuksiaan mutta itselleni iski ajatus aika voimakkaasti: miksi? Olen tappijalka ja ylpeä siitä. Mahtuu monesta paikasta helposti. Joskus vaan tuntuu, että ne omat ominaisuudet kropasta pitäsi peittää ja olla jonkin muun oloinen: pidempi, hoikempi, sopusuhtaisempi, isompi, lyhyempi...ihan mitä vaan! Jos olen syntynyt näin niin miksi pitäisi muuttaa sitä. Ihan vain ajatus, kirjoitan tuosta varmaan lisääkin.

Syy muuten, miksi tuo paita on noin, eikä kokonaan hameen alla on simppeli: en vielä valmis näyttämään makkaroitani. Siis oman pään juttuja.



Nuo tossut, niihin ihastuin jo ennen kun posti toi ne. Vaalean roosa ja sellainen mokan tuntuinen päällinen. Kun saisi pysymään vielä tuon värisenä, vähän on arka väri itselleni. 


Ei muuta kun aurinkoa kohden näillä!

Illalla taas lenkki, lukkoja ja Gilmorea. 


Kesä <3

xoxo



tiistai 23. toukokuuta 2017

Uusi vanha tyyli ja lyyli

Laitoin blogiani vähän uusiksi, samalla kun keskityin omaan henkiseen hyvinvointiin. Kehitys jatkuu, mutta alkuaskeleet on jo otettuna!
Kun elämä menee kerralla ympäri ämpäri ja taas takaisin niin kiinni joutuu pitelemään ettei tipu kyydistä. Jossain välissä taasen pitää päästää irti ja katsoa, mihin laskeutuu. Olen siis vaiheessa: päästä irti.

Mitä tuo tarkoittaa, en ihan täysin itsekkään vielä tiedä. Sen tiedän, että jotain isoa ja vahvistavaa.

Kävin lääkärillä viime perjantaina, ja ehkä kuitenkin jotain perspektiiviä sain.


Oikeastaan tänään hoksasin sen asian, että voin olla mitä haluan ja omat haaveeni sekä toiveeni ovat yhtä tärkeitä kuin muidenkin. I do matter. Kuulostaa hullulta, mutta jonkin olen sekä antanut että odottanut liikoja muilta, onnellisuudestani. Olen itse vastuussa omasta onnestani ja samalla myös ansainnut sen. Pieniä askelia.
Samoin ymmärsin sen, että vain ja ainoastaan olemalla oma itseni kaikessa voin saavuttaa oman mielenrauhani sekä olla vahva. En kopiomalla, myötäilemällä tahi olemalla aina muille läsnä. Pakkohan tuota on olla itsellenikin läsnä kun tarvitsen!

Tänään, sinänsä pikku juttu, mutta itselleni askel sitä vahvempaa ja ehjempää naista. Menin kaappiini ja nappasin vaateet, joista tykkään. Joissa on hyvä olla ja mikä toivoakseni myös näkyy.


Helpot, simppelit ja silti vähän ehken jotain rajoja rikkovat. Olen aivan varma, että jossain lukee ettei tällä iällä saisi noin revittyjä farkkuja pitää. Mutta siihen sanon vaan: who cares? Itse en enää jaksa. Elämä on muutoinkin rajattua ja voi tapahtua ihan mitä vaan..asioita jotka mullistavat kaiken päälaelleen. Joten enää en jaksa murehtia kaikenmaailman säännöistä pukeutumisessa tahi olemisessa.



Näillä mennään ja voimaannutaan!


Maailma on iso paikka täynnä mahdollisuuksia! 

Yhdet mukavimmista tossuista kesällä: kangastossut!

Laukku asenteella. I love it!!!

Uskokaa, tämäkin rustaaminen otti aika voimille mutta sainpas sentään jotain aikaiseksi! Suunta on siis ylöspäin! :) 

From my heart: hyvää illanjatkoa kaikille!

xoxo

PS. Farkut ja laukku Leather Heaven
loput H&M

torstai 18. toukokuuta 2017

Like a Feenix

Noniin, viikon tauko kirjuuttelussa. Elämä teki sen, mitä se aina välillä tekee: vei jalat alta. Viimeisen viikon olen ollut pettynyt, vihainen, väsynyt, itkuinen, rytmihäiriöinen ja vähän kaikkea muutakin. En ole tänne kirjoitellut, kun en millään halua kasata tänne hirmuisesti negatiivistä vaan pitää enemminkin vähän kevyempänä. Toiseen blogiin sitten läsäytän kaikki kerralla :D.

Vaan nyt on olo vähän jo..toipuneemi. Huomenna vielä lääkäriin ja eiköhän tämä elämä taas ala näyttämään niitä positiivisia puoliaan, oikeastaan enemminkin: itse niitä huomaamaan.

Kävin tuossa kampaajallakin perjantaina, jipii! Vaikkakin istuin pienissä rytmihäiriöissä ehken tuolissa, niin oli aivan mahtavaa taas. Omat hiukset kun olivat kasvaneet huomaamattani pitkiksi ja paksuuttakin niillä on niin raskaathan nuo tuppasivat jo olemaan.

Soitettiin matkalla kaupoille, notta olisiko asap aikaa? Ja olihan tuota, heti kun saatiin auto parkkiin! Forssan Hiustalossa ollaan käyty jo muutamaan otteeseen ja ilo oli käydä taasen.

Alkuun hiusten pesu, päähieronta ja hierova tuoli. Aivan taivaassa tuossa vaiheessa jo! Miten onkin niin rentouttavaa, kun joku pesee hiukset... taisin pari minuuttia siinä torkkuakkin.

Sitten asiaan: sakset käteen. Juteltiin vähän ideoista ja sitten laitoin silmät kiinni, antaa palaa. Kun voi luottaa kampaajaan niin ei tarvitse tapitella, mitä siellä tapahtuu! Välillä silmät kyllä aukesivat, mutta kun ei ollut laseja nokalla niin näkökyky oli sama kun silmät kiinni :). Aika paljon kuontalosta lähti, eniten ehken paksuutta. Nyt on vähän lyhyempi ja pientä kerrostusta..sekä korjattu itsetehty otsis. Ikäänkun sulautettu muihin hiuksiin. Lopputulos onpi tällainen:

Heti kampaajan jälkeen.


Ja kotona pikkaisen suoristusrautaa näyttäen.

Aikas kevyt fiilis ja helppo laittaa nyt. Hiukseni ovat aika taipuisat ja pesun jälkeen itse hakeutuvat kivoille kikkuroille. Kyllä kampaajalla käynti kannattaa! Sekä piristää :) 

Nyt, kun väliin on mahtunut aurinkoisiakin päiviä niin huomasin kaipaavani jotain fressiä meikkiä. Oikeastaan jotain, mitä voisi pikaseen vaan laittaa ja ulos aurinkoon. Itselläni tulee sellainen fiilis, ettei lämpimällä ilmalla oikein tee mieli meikata pohjia tms vaan jotain kevyttä, sitten kulmakarvat ojennukseen ja ehken jotain huulijuttua. Siinä se. Meikkivarastossa ei ollut kuin paksumpia pohjia, joten äkkiä kaupoille!

Tämän löysin: 


Aivan ihana tuote! Kosteuttaa, häiventää niitä ryppy- pirulaisia, on aurinkokerroita ja tasoittaa ihon värin. Oma iho tuppaa sekä pisamoitumaan että nappaamaan väriä muutenkin nopeasti, joten juuri sopivan kevyt. Itse tykkään niistä pisamista :) parin viikon kuluttua ei nassusta kyllä muuta näykkään, kun pisamia!

Vähän huonosti kuvia olen nyt otellut, väsy voitti, mutta jotain ideaa varmaan lopputuloksesta saa tästä:


Tasainen, samettinen iho. Mitä muuta sitä kaipaa kesällä! 
Josta tulikin mieleeni..huomenna on lämmin päivä ja itselläni menoa sinne sun tänne. Ensinnäkin, mitä päälle? Ja toisekseen. Kaikki sandaalit ja kesäkengät ovat kaapin perukoilla, kun ei uskonut ihan tuohon lämpenemiseen. Laukkukin pitäisi vaihtaa. Kiirushan tässä jo tulloo!

Tuo otsikko, like a Feenix on mielestäni aika hyvin kuvaava. Nyt tuntuu, että eiköhän tämä tästä ja tärkeä opetus oli antaa lupa olla väsynyt. En ole sitä kovin herkästi itselleni suonut. Vaan, joskus kaikki on! Kun tästä taas nousee, on asteen vahvempi ja viisaampi. Kyllä sitä sen huomaa, että aina oppii myös itsestään enempi. Joskus olisi vain kiva helpommallakin oppia :D . Ehkä pää on sen verran kova, että tarvitaan kunnon kolaukset. En tiedä. Mutta tästä jatketaan taas!

Ihanaa päivää kaikille!
Apua, kohta jellonatkin jo jäällä....

xoxox




Kuvahaun tulos haulle quotes about feenix

Etsimässä positiivista minääni taas

Kaffea ja seniorikoiruus unessa jalkojen juuressa...ulkona tuulee enteilevästi, ukkostakin on luvattu. Sain omat ajatukseni kiinni eilen ja...