keskiviikko 2. elokuuta 2017

Huipulla tuulee ja metsästysmaja

Oli perustettu metsästysseura... noh juu, täällä on aika aktiivinen  seura, johon myös ukkokultani kuuluu. Tämä aihe on aina joko ymmärretty tahi täysin torpattu. Mutta kun katsellaan asiaa näin, että viimevuonna tuo läheinen 10-tie oli uutisissa peurakolarien takia, on helppo ymmärtää tuon seuran tarkoitus.
Itseasiassa, kun nuo valkohäntäpeurat tuotiin Ameriikasta Minnesotasta vuonna jotakin, asettuivat ne mielellään tänne Varsinais- Suomen alueelle kun ilmasto on aika samanlainen. Kanta on räjähtänyt aika pahasti, itse sanon että ei päivää ilman peuroja autoillessa ja tuo pitää ihan paikkaansa.

Eli, kannanhoitoa on pakko tehdä. Jospa olisi sitten muutaman kolarikin vähemmän taas syksyn tullessa.

Näin, pieni puolustuspuhe kun tuo asia on vaan välillä vaikea ymmärtää. Ja toki sen ymmärrän, jollei ole läheisesti perehtynyt aiheeseen. Mutta se siitä ja etiäpäin!

Elikkä, lähdettiin tuossa jonkin aikaa takaperin jokavuotuiselle vaellusretkellemme eli johonkin näköalatorniin ihmettelemään. Tällä kertaa päädyimme paikalliseen torniin, kun aika on ollut jotensakkin kortilla tänä kesänä.

Kävimme alkuun tuolla metsästys"majalla", joka enempi kyllä muistuttaa jo huvilaa. En napannut kuvia päärakennuksesta..kun en kertakaikkiaan vaan hoksannut. Mutta enemmän tuosta seurasta ja mestoista (tiloja saapi vuokrata, saunaa yms) linkin takaa: https://www.koskenerankavijat.fi/

Mutta saunasta nappasin kuvia! Jotenkin tuolla keskellä metsää, omassa rauhassaan on tuo paikka kuin pieni keidas! Monia polttareita ja muita kinkereitä on nuissa tiloissa järkätty.

Siistit ja hyvin hoidetut kulmat on. Jotenkin huomaan tuon metsästyskuumeen lähenevän jo täälläkin....pientä ajatusta varusteisiin on käyty- kuume nousee:)


Kunhan hengaillaan!

Ei nouse ei. Paikallinen taitelija on tuon tehnyt betonista ja painaa aika tavalla. Aikas luonnollisen näköinen, vai mitä?

Tästä sitten läksimme tien toiselle puolelle, eli hiekkatien päähän ja suoraan toiselle hiekkatielle. Kätevää, vai mitä? Kaikki samalla reissulla. Siinä hiekkatien alussa asustelee taitelilija Johanna Oras, jonka talon ohi on kiva ajella...taidetta on ihan porteista pihalle. 

Muutama kilometri ja eikun pihalle ja kintut vilkkumaan! Tuo näköalatorni sijaitsee paikallisen ulkoilualueen sisällä, joka käsittää toosi mielettömät ulkoilualueet, laavuja, frisbeegolf radan yms. Talvella hiitolatuja on niin paljon ja hyvin hoidettuja. Jos vaikka lunta sattuu tulemaan..

Keskuksena toimii oikeastaan paikka, jossa on ulkovessat, kunnon rakennukset ja iso kota. Me jäimme vähän aimmin jo parkkiin ja siitä sitten ylämäkeä muutama kilometri. Ihanaa reisille!



Vaikka tuo torni ei ole itsessään niin korkea, sijaitsee se korkealla paikalla ja aiheuttaa kivat reagtiot kuitenkin! Varsinkin, kun kärsii korkeanpaikan kammosta niinkuin allekirjoittanut.



Eipä siinä...sinne sitten! Vähän natisee tuo puu....:D 



Nämä maisemat!!! Uskomattoman hienot.


Latvassa ollaan... 

..ja alas on pitkä matka. 


Frisbeeglofin viimeinen..hmm..mikäköhän on tuo termi..no kolo, pussi? Tuolla alhaalla tuo oranssi väri kun näkyy.


Jotenkin puut ja luonnossa oleminen on niin palkitsevaa vaan itselleni! 
Ja takaisinmeno oli aika paljon reippaampaa sekä helpompaa jo :D.

Tyyli saa olla juuri niin vapaa kuin haluaa ja tuulenvire toi tuoksut, notta syksy on jo ovella pikkuhiljaa. Ah ihanuutta, vaikkakin olen kesän lapsi niin rakastan syksyä!

Jahas, kello on ruoka- aika joten kokkailemaan mars. Vielä tämä viikko treeniä kunnolla ja ensiviikko kevennetty. Tulloo tarpeeseen nyt.

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vastarannan kiiski muodin maailmassa (ja asu, johon rakastuin)

Olen mietiskellyt, että miksi suhtaudun niin oudosti kaikkeen trendijuttuihin, neuvoihin lehdissä, korosta ja piilota- juttuihin, näin näytä...