torstai 15. helmikuuta 2018

Hyvinvoinnin merkitys ja mahdollisuus, teknologiaa urheiluun!

Hei, nythän mä sen hokasin: ihanaa kun on niin montaa laatua bloggareita! Kun on niin montaa laatua elämääkin :). Eli siis, tuo edellinen postaukseni herätteli minua bloggaajana ja samalla vähän tarkensi focustanikin. Isoimman ahaa- elämyksen hoksasin tänään, kun aloin oikein miettimään mitä haluan ja mistä tykkään.

Kuulostaa hullulta, mutta oikeastaan tulen vähän jälkijunassa tietyllä tapaa tässä omassa kehityksessäni sen suhteen, millaista hyvä elämä voi olla. Syykin on simmpeli: parikymppisenä meni elämä ihan sekaisin, ja siitä 10v sairastellessa. Oikeastaan tuo aika oli täysin ja ainoastaan selviytymismoodia ja myös aika vahvasti lääkittynä. Eli tuo oman oman identiteetin haku tulee vähän perässä, kun päästin irti siitä, mitä piti olla sitä ennen. Ja ennenkaikkea isoin ero on se, että nyt uskallan elää. Ennen elin epävarmuudessa notta näenkö tätä ikää tahi voinko elää normaalia elämää. Ihminen on siitä jännä kapistus, se tottuu siihen huonompaankin ja muutos parempaan voi aiheuttaa samanlaisia reaktioita kun muutos pahempaan. Sitä ehdollistuu tiettyyn tapaan/ olotilaan.

Kun vihdoin olen voinut päästää kaiken tuon pois niin vähän olin kysymysmerkkinä, notta mitähän nyt? Ensin tuli fiilis, että äkkiä kokemaan kaikkea! Sitten pelko, että kohta taas tulee se paha takaisin ja alamäki kutsuu eli miksi vaivautua. Sitten... tasoittui ja usko elämään on palannut. Ennen en oikeasti suunnitellut tulevaa tai oikeastaan tehnyt itselleni mitään suunnitelmia terveyden ja hyvinvoinnin saralla. Kun nyt hoksaan, että piru vie, olen tässä ja voittanut niin paljon pahaa niin hahaa! Mitäs jos panostaisin aidosti itseeni, niinkuin haluan, mistä haaveilin silloin kun oli sairaaloissa ja ajattelin, etten koskaan näe kunnon elämää.

Nyt terveenä, omassa kodissa ja ennenkaikkea: omassa elämässäni! Huh!

Mistä sitten haaveilin aikoinaan ja miten näen sen hyvinvoinnin omalla kohdallani? Ok, perusjutut jo kerroin, eli perhe ja koti. Mutta jos ihan omaa napaa tuijottaen, oma henk.koht keho? Mitä haluan sille antaa ja tehdä sen eteen?

Treenit olenkin jo aloittanut muutama vuosi takaperin ja niitä tässä väännetään voimaa puhkuen. Mutta mitä muuta?

Itseäni on aina kiinnostanut liikunnassa tilastot. Hahaa, pääsinkö yllättämään tuossa? :D En ehkä muutoin ole se järjestelmällisin ihminen, mutta olen huomannut sellaisen perfectionistin liikunnana saralla nostavan päätään.

Aimmin käytin treeneissä polarin sykemittaria, mutta uusin ihanuus: Samsung Fit2 Pro komeilee ranteessa! En olisi itsestäni tuota uskonut, kun  kelloakaan en osaa käyttää. Mutta tässä on samalla kello, kuinka kätevää!:D vähän kun puhelimessa on kamera.


Tuolla ihanuudella on niin monta ominaisuutta, että en ole kun pintaa ehtinyt raapaista. Mutta itselleni tärkeimmät tällä hetkellä: tietty sykeominaisuus treeneissä, kävelyn seuranta ja samalla GPS tallentaa matkat, unimittari ja ylipäätään mittailee itsekseen aktiivisuuttani ja pulssia pitkin päivää. 

Siinä olisi siis vaikka ja mitä, mutta en vielä sekoita itseäni niin paljoa tuon kanssa. Hitaasti hyvä tulee! Sen voin sanoa, että ihan mielettömän hyvä urheillessa! Polarissa ja sykemittareissa ylipäätään häiritsi se mokkula tuossa keskellä rintakehää. Kun punttia nosti ja joku liike, esin pystysoutu, tanko otti joka kerta kiinni siihen lähettimeen ja usein vielä irrotti sen. Tämä mittaa ranteesta. 


Muutoinkin olen pitänyt treenipäiväkirjaa oikeastaan koko ajan. 

Sitten uusin ihmettelyn aihe: Nokia body cardio- älyvaaka! :D siis kyllä, älykäs vaaka ja vasta huomenna pääsen hakemaan tuon postista. Mutta juuh, tuollaisen menin sitten hommaamaan. 


Tämä mittaa painon lisäksi:

Nyt on kyseessä niin huima paketti, että käsityksesi vaaooista saattaa muuttua totaalisesti. Nokia Body Cardio on yksi markkinoiden edistyksellisimmistä kehonkoostumusvaaoista ja se tarjoaa käyttäjälleen lähes mykistävän määrän dataa käyttäjänsä kehosta. Vaaka kertoo tottakai painon, kehon rasvan määrän, lihas- ja luumassan sekä veden määrän. Mutta koska edellä mainitut löytyvät lähes vaa'asta kuin vaa'asta, vetää Body Cardio ässän hihasta. Uskomatonta kyllä, voit mitata sillä mitata pulssiaallon etenemisnopeuden (PWV) indikaattorin, jota yleisesti käytetään verisuonisairauksien riskien tunnistamisessa.

Ja lisäksi: koska kyseessä on tottakai älyvaaka, saat synkronoitua mittaustulokset suoraan älypuhelimeesi. Yksi huippuominaisuuksista liittyykin älytoimintoihin: vaaka toimii yhdessä yli sadan mobiilisovelluksen kanssa, joista mainittakoon Endomondo, MyFitnessPal, Nike+ ja Apple Health. Saat siis vaa'an datan osaksi treeni- ja hyvinvointipäiväkirjojesi sisältöä. Vaaka lisäksi synkronoituu automaattisesti Withingsin aktiivisuusmittareiden kanssa.

Nokia Body Cardio -kehonkoostumus vaaka sopii erityisesti sinulle, joka tahdot tarkastella syvällisesti kehosi tilaa ja muutoksia.




Ja teksti kopsattu suoraan Telian sivuilta, mutta olipas niin paljon mitä tuo väkätin tekee. Kirjoitan enemmän, kun olen päässyt testaamaan että ymmärtämään tuota aparaattia. Oikeasti..siinä on wifi! Taidan olla hurahtanut teknologiaan!


Eli siis, teen täydellistä analyysiä kropasta ja yritän kehittää sitä aina vaan parempaan suuntaan. Mukaan laskien siis tuon valmentajani, jolle lähetän raportin viikottain ja uskollisesti toteutan master plania. Eli treenaan kovaa ja korkealta. Kun tuo ikä ei olisi noin...hmm..keski- ikäinen niin ammattiurheilijaksi haluaisin. Nyt haluan siis vaan itseni parhaaksi mahdolliseski versioksi.

Kaikkien noiden yhteissumma ja tavoite on seurata kehitystä. Siitä saan eniten boostia tekemiseeni, käyrien näkeminen. Muut mielellään ylöspäin, paitsi paino :D. Ok, pakko senkin on nousta, kun sitä lihasta alkaa tulemaan.

Ah, on muutoin laaja- alainen juttu tämä hyvinvointi ja mitä kaikkea siihen kuuluu! Myös se vapaa- aika, herkut, sisäinen hyvinvointi ja huoltaminen, samoin kuin tuo ulkoinen. Ainakin itselleni.

Siihenkin olen alkanut panostamaan mittarilla mitattuna toista kierrosta jo. Eli en tyydy vähempään kun siihen minkä arvoiseksi tunnen itseni. Eli, siis.. olen sijoittanut kauneudenhoitolaitteisiinkin sekä etsin aktiivisesti uusia tuulia.


Sea mud- naamio, ihanuutta!


Tiivistettynä olen ottanut uusia tuulia siipieni alle ja nostanut itseäni sellaisesta ihmeellisestä - en ole sen arvoinen- kuopasta. Nämä oivallukset muuten antavat lisäpuhtia myös blogiin, kunhan saan oikein järkevästi kaikki jaoteltua sekä vähän tarkennettua kaikkea tätä ihanaa ympärilläni.

Mutta se, mistä olen iloinen: ikinä ei ole liian myöhäistä innostua itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan!

Näillä siis jatketaan täälläkin, ja kunhan saan sen vaa´an vielä, niin merkkaan tavoitteet, synkkaan kellot ja sitten toteuttamaan. Kuulostaa kyllä ihan jännältä (himmeeltä?) Vaan, itse niin tykkään tuollaisesta.

Huh, nyt kahvia lisää. Ranneke näyttää että vasta 6kuppia mennyt! :D Tuota pitänee tarkastella ihan pikkasen, kofeiinia menee nyt jostain syystä enemmän kuin ennen. Hmm... Ja viime yön uni mittarin mukaan 4h, joten...hmm...


Ihanaa iltaa kaikille!

xoxo


keskiviikko 14. helmikuuta 2018

20 kysymystä- Millainen bloggaaja olet?

Pöllin luvalla tämän mielenkiintoisen haasteen Sarin blogista ja päätin tarttua siihen. Samalla saa itsekin näkökulmaa siihen, millainen olen tosiaan bloggaajana.

Ja hei, ihanaa ystävänpäivää kaikille! 




Sitten haasteeseen:

1. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Ensimmäinen blogini oli Living my life, jonka aloitin about 7v taaksepäin. Se keskittyi oikeastaan ja ainoastaan filosofiaan ja elämän läpikäymiseen. Rakas blogi, mutta niin vakava. Lukijoitakin oli tosi kivasti, mutta kaipasin jotain muuta jo, kun kävin niin raskaita asioita siellä läpi muiden bloggareiden kanssa. Eli ihan alkuun oli tuo blogi, joka syntyi vähän siitä, että olen aina kirjoittanut päiväkirjaa ja purkanut tuntojani ja ajattelin, jospa tuolla tavalla voisi vaikka olla apuna myös jollekkin toiselle. 
Tämän blogin aloitin ihan rakkaudesta kosmeen ja vaatteisiin. Olen tainnut kirjuutella ennenkuin opin kävelemään! Rakkaus kirjoittamiseen siis.


2. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogia?

Ensimmäistä sen 7v ja tätä..ööh..noin 1,5v.


3. Kuvaile blogiasi. Mikä on sen pääasiallinen aihe ym.?

Hmmm, ehken se pääpaino on kauneusjutuissa ja vaatteissa, mutta rönsyilee välillä myös elämän muille alueille. Elämä? Jep, sekin. 



4. Kuinka usein päivität blogiasi?

Viimeaikoina en ole niin aktiivisesti päivittänyt, kun haluaisin. Nyt 1-2krtaa/vko mutta ihannetilassa, johon taas pyrin 3krtaa/vko. 



5. Kummat ensin, kuvat vai teksti?

Riippuu täysin asiasta. Joissakin asioissa kuvat palvelevat niin paljon paremmin, esim vaate- ja kosmehommissa. Taasen jossain "vakavemmassa" se teksti on pääosassa.




6. Mistä saat inspiraatiota postauksiisi?

Ihan kaikkialta! Toisista blogeista, omasta vaatekaapista, kaupassa... välillä ihan uutisistakin. Mulla on sellainen autobaana tuolla päässä, jossa ne ajatukset menevät sutinalla :D ja valitettavasti välillä öisinkin. Varustettu siis yliaktiivisilla aivoilla. 



7. Bloggaatko mieluiten aamulla, päivällä vai illalla?

Taidan bloggailla milloin sattuu. Kaikkina yllämainittuina aikoina, riippuen aina tilanteesta. Nyt, kun kirjuutan kello on 15.20 ja ah, ihana rauha maassa kun kaikki ötökät ovat unten mailla. Välillä taas näin on vasta illalla ja kun on täysikuu, niin yöllä! Ok, aamulla en pahemmin kirjuuta, kun en ole millään muotoa aamuihminen.



8. Kuinka usein teet jotain blogisi eteen kuten otat kuvia, luonnostelet uusia postauksia, vastaat kommentteihin tms.?

Melkeinpä koko ajan. Takaraivossa on ajatuksia ja kamera aika usein kädessä. Muutoinkin rakastan räpsiä kuvia, samalla sitten ideoin päässäni ja mietin notta tämä on kiva juttu. 
Kommentteihin pyrin vastaamaan aika pian. Aina ei heti kerkeä, mutta heti vaan kun kerkeän ja yleensä kyllä saman päivän aikana.



9. Luetko muiden blogeja? Minkätyylisiä?
Juuh luen! En ehkä niin montaa, kun haluaisin. Rajoitan läppärillä oloani sen verran, kun aika nopeasti saan silmät väsyneeksi ja pään kipeäksi. :/ Tuo vähän harmittaa kun on niin paljon ihania blogeja! Luen laidasta laitaan mutta ehken focus on kosme-lifestyle- ja treenausblogit. 



10. Mitkä asiat toisten blogeissa kiinnittävät huomiosi ja saavat sinut liittymään ehkä jopa lukijaksi?

Sellaiset aidot ja rakkaudella kirjoitetut blogit vievät sydämmeni. Tyylinä rentous, aitous ja omaperäisyys--> I´m in! :) Kauniit kuvat ja/tai tekstit, ei liian vakavana eikä tyylinä sellainen, että vain minä tiedän nämä asiat. Jättää tilaa omalle mielipiteelle myös. 



11. Kolme parasta asiaa bloggaamisessa?

Ihmiset. Kaikenkaikkiaan ihmiset, "kollegat" ja lukijat. Iso sydän teille!
Kirjoittaminen ja luovuus, itsensä toteuttaminen.  
Kaikki ihanat purkit, purtelot ja korkkarit :) 



12. Entä kolme huonointa asiaa?

Hmm...itselleni huonointa on se, että käsipirulainen pistää vastaan välillä. Tulehtuu vanhan työvamman takia ja en voi kirjoittaa niin laajasti tahi usein kun haluaisin. Välillä ehken sellainen uskonpuute omaan juttuun, kun liikaa vertailee muihin. Ööh...kolmas...no nuo silmät ja läppäri. Ainoa, joka näköjään liittyi suoranaisesti bloggaamiseen oli tuo uskonpuute!




13. Oletko mielelläsi vuorovaikutuksessa lukijoidesi kanssa, eli vastaatko mielelläsi esimerkiksi kaikkiin saamiisi kommentteihin?
 
Ehdottomasti! Tämä on niin sosiaalista puuhaa ja rikkaus on juurikin tuo vuorovaikutus ihmisen kanssa! Kyllä!




14. Onko blogillasi muita somekanavia, kuten Instagramia tai Facebooksivuja?

Ei suoranaisesti, instassa on linkki blogiin. Pitäisiköhän tehdä, hmm..Facessa en oikein enää viihdy ja houkutus olisi tubettaa mutta kääk! Kui si uskaltais?

Kuva siksi, että sähläsin nuo fontit tuolla alhaalla ja tämä ikäänkuin katkaisi teksin :D. Ja onhan tuo Dammenbergin suklaa vaan niin taivaallisen hyvää! Nim.merk. pähkinäallergikko. 



15. Onko sinulla luonnoksissa useampia valmiita tai lähes valmiita postauksia vai kirjoitatko mieluummin yhden postauksen kerrallaan ja julkaiset sen heti?

Mä oon sellainen tartu hetkeen- tyyppi. Eli kirjoitan suoraan ja pikainen oikoluku. Tämä juontaa juurensa siihen, kun kirjoitin kirjaa..jonka ex- läppärini, RIP, tuhosi. En ollut tallentanut mihinkään ja sinne meni parisataa sivua. Kävin tuolloin todella tarkkaan lauseet, merkit yms läpi tietty ja jotenkin tuo prosessi söi aina vähän luovuuttani. Nyt annan palaa ja ok, onhan tuolla kirjoitusvirheitä mutta ainakin toivon,  että se punainen lanka sieltä silti löytyy. Pahus, pitäisikö aloittaa tuo kirja uudelleen... 



16. Bloggaatko avoimesti, eli tietääkö tuttavapiirisi blogistasi, vai pyritkö pitämään blogisi mahdollisimman omana tietonasi?


Ihan ulkona kaapista bloggaan. Mutta en oikein mainosta tuota, jos joku kysyy niin kerron. 



17. Hyödytkö blogistasi taloudellisesti tai saatko esimerkiksi tuotteita testattavaksi blogisi kautta?

Sanotaanko näin, että olisi ihana hyötyä taloudellisesti :) mutta en hyödy. Joskus jotain saan kyllä testattavaksi.



18. Mikä tarina on blogisi nimen takana vai onko sillä tarinaa lainkaan?

Haha, tuo nimi on vaihtunut aika monta kertaa :D mutta tämä taitaa pysyä. Ideana on ollut sellainen vahvan naisen profiili, ja jotenkin ehkä kannustaa sillä muita. Samalla muistaa tuo asia itsekkin: strong and so on!

19. Haluaisitko kehittää tai muuttaa blogiasi jotenkin? Jos, niin miten?


Kyllä, enemmän verkostoitua yms. Olen aika huono ottamaan yhteyksiä kun sellainen vähän häpeilevä fiilis ollut oman blogin kanssa: kaikilla muilla on kivempi, en mää kehtaa. Eli rohkempi ja enempi esille, ja taasen sitäkautta sitä yhteyttä muihin. Toki, pakko myöntää että olisi jees saada lisää yhteistyöhommeleita, niitä on kiva tehdä! Oma haasteensa, ja haasteet viehättävät!

20. Kolme vinkkiäsi aloittelevalle bloggaajalle?

Ole oma itsesi. Luo omannäköisesi blogi. Pidä oma tyylisi :) Ja neljäs: nauti tekemisestäsi!



Ihanaa päivänjatkoa kaikille!

xoxo
 Ja fontit aivan sekaisin! 








































tiistai 13. helmikuuta 2018

Laitehoitoa kasvoille kotona- ihanaa!

No nyt on aika paljastaa niitä ihanuuksia, joita olen koklaillut kotona kaikessa hiljaisuudessa: oma kauneussalonki ja omassa kodissa!



Ihanien ihmisten kohtaaminen johti siihen, pääsin tutustumaan ihan mahtavaan dermatologiin Ruotsissa. Haaveenani, että kerkiäisin mennä käymään hänen kauneussalonkiinsa johonkin ihanaan käsittelyyn. Nimimerkillä: haluan silmäpussit ja kaksoisleuan pois ilman leikkausta. :D

Tämän mahtavan naisen tieto&taito on aivan huippuluokkaa, joten jätin ihoni siis hyviin ja ennenkaikkea: luotettaviin käsiin. Kun kyse on tuollaisista hoidoista ja niihin liittyvistä laitteista, luottamuksen on pakko olla hyvä että naamaansa tuollaisia uskaltaa laittaa.



Ihonhoito on niin lähellä sydäntä ja näköjään lähemmäs vaan tulee, kun tieto lisääntyy!  Tietty, mitä enemmän ikää tulee niin johan tuokin pistää ainakin itseäni kiinnostamaan. En ihan vielä halua luovuttaa maan vetovoimalle, ja kun on mahdollisuus sekä hemmotella itseään että parantaa ihoaan niin bring it on!

Maskeeraajana tietoni on enempi keskittynyt meikkeihin yms, mutta nyt olen aiva täpinöissäni kaikesta, mitä ympärillä tapahtuu.
Toki vielä noita ryppyrasvoja tulee osteltua, mutta ne toimivat lisänä kun taasen nämä hoidot, joita teen kotona, hoitavat ongelmaa syvemmältä.

Itselläni on nyt käytössä kaksi laitetta: Skin Scrubber ja Crown 6.


Koska näissä on niin paljon ominaisuuksia että asioita joita on hyvä selventää, niin aloitan laite kerrallaan.

Ensin syväpuhdistusta ja kuorintaa iholle:






Tämä ihanuuden teho ja vaikutus perustuu ultraääneen ja korkeataajuuteen. Siinä on kolme toimintatilaa ja näin on siis aika monipuolinen laite. Myönnän, olin aivan ummikko, kun vastaanotin tämän koko paketin, mutta opiskelin, miten nämä tehoavat ja nythän tuo tuntuu aika loogiselta jo.

Eli tämä ihana laite hieroo ihon soluja ja pehmentää kudosta ja kuorii niin, että ihon huokosten epäpuhtaudet tulevat pois ikäänkuin värähtelyn mukana.
Laitteen lataaminen hoituu USB- kaapelin kautta. 

Tuo Ultrasonic high frequency ideana sekä syväpuhdistaa, kuorii että aktivoi ihon omia toimintoja että ohjaa tehoaineita että ravintoaineita imeytymään syvälle ihon eri kerroksiin.

Korkeataajuus desinfioi ja rauhoittaa ihoa, tasoittaa ihon väriä sekä supistaa huokosia. Huh! Ja erityisen hyvä on kuulemma aknen hoidossa, ihon väriä tasoittaessa että puhdistaessa. Itse en voi luvata tuohon mitään, kun ei ole tuo akne "kiusana". Mutta luin, että tosiaan voisi olla siihen(kin) hyvä.

Ultraääni taasen on tietyllä taajuudella toimivaa äänivärähtelyä ja tuolla voidaan taasen kuoria että syväpuhdistaa. Unohtamatta että myös tuo toiminta aktivoi ihon omaa toimintaa että imeyttää sekin ravintoaineita ihon eri kerroksiin. Plus parantaa ihon soluaineenvaihduntaa.

Huh vielä kerran, kun meni melkein itsellänikin taajuudet sekaisin opiskellessani! Mukana tuli vielä naamioita, kasvosuihke ja pesuun oma putelinsa. Myös öljyjä on ja ja kaikkea ihanaa! Parasta vielä, että täysin orgaanisia!




 Mutta käytäntöön ja tuloksiin.

Pesuun käytän nykyään tuota Sea Mud face washia..eli nassunpesuainetta. Sea mud...mmm...enpä ole aiemmin ajatellut enkä tyhmänä tajunnut, miten älyttömän hyvä tuote tuo on! Luonnonmukainen että täynnä hyviä ominaisuuksia: terapeuttinen, mineraalit piristävät ihoa, ravintorikkaana elvyttää ihoa, kiinteyttää (paras!) taistelee vanhentumista vastaan jnejne. Laitan tähän linkin, jotta sieltä voi lukea sillä huh, kun on paljon ominaisuuksia! Ihana Sea Mud

Mutta tuo tekee oikeasti ihon ihanan pehmeäksi että kirkkaaksi. Sitten olen ottanut tuon aparaatin käsiini ja toimintatilana: peel. Kuorinta. Aika jännä fiilis, kun työntää tuon työskentelyosan eli lapion mallisen jutun edessä sellaista suihkua. Eli siis kuin yritän selitää järkevästi, niin sellaista kun vaikkapa valas suihkii, mutta minikoossa.

Näillä sitten jonkin aikaa siinä käsittelen kasvoja ja tadaa! On muuten iho parantunut  ja paljon! Noin niinkuin aikuisten oikeasti. Eli pakkohan mun on myöntää, että ei tuo kunnon ihonhoito ole mitään turhamaisuutta tahi muutakaan turhaa, se fiilis kun huomaa sen kiinteytyneen ja tasoittuneen: korvaamaton. Itselleni se tuo sellaista onnentunnetta, vaikkakaan se ei taio ikää pois eikä tarvitsekkaan. Mutta eipä tuo haittaa, vaikka iho kestäisi hyvässä kunnossa  vielä pitkään! Itselleni se on iso asia.


Nappasin kuvat ihan luurilla ja juuri nyt sohvalla. Meikkiä silmissä, kun koklasin erästä luomaria, muutoin ei meikkiä iholla ja ainakin mun mielestä: ei huono iho :). 

Tämä oli tällainen ikäänkuin esipuhe että alkusoitto. Tästä on niin paljon kerrottavaa ja otan kuvia (yritän videota myös) kaikesta, mitä teen.

Sen voin sanoa, että olen totaalisen <3 tähän juttuun ja tuotteisiin! Muutoin mut on kyllä tosi vaikea vakuuttaa ja aika harvoin olen kirjoitellut tällaisista, kun ei vaan ole toiminut. Nyt haluan jakaa tätä infoa ja kokemuksiani. Saa kysyä ja muutoinkin ottaa yhteyttä, jos lisäinfoa haluaa! Pyrin kirjoittamaan pian lisää sekä laittamaan linkkejä yms.


Nyt pitänee ottaa happea, kun alkaa jo kädetkin särkemään rustailusta :D 

Ihanaa illanjatkoa kaikille!

xoxo


sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Maailman ihanimmat housut ja hermoromahdus

Notta huh, mikä viikko takana. Taasen suutarin lapsi ilman kenkiä eli hyvistä neuvoista ja ammatillisesta koulutuksesta huolimatta poltin kaikki kynttilät. Ja käämit. Ja varapolttimot. Nyt on siis kyse hermoista ja jaksamisesta. Sen enempiä aiheisiin menemättä oli jokseenkin pakko rauhoittua eilen, kun pari päivää oli sellain kivasti vasenta kättä alkanut särkemään, samoin hartiassa oli kipualue, verenpaine matalalla ja silleen. Väsyäkin oli ilmassa. Tuosta voi jo nopeasti päätellä, että joko kroppa ilmoitteli että rauhoitu tahi ilmavaivat ovat astetta kovempia.

Ei vaan, ihan tosissaan tuossa joutui pelästymään, kun kyllä se tuolta pumpun puolelta tuntui tulevan. Sinänsä jännä, että itse teen juuri niin kuin isäni: se lääkäriin meno on vaan vaikeaa. Itse naputin tuosta aiheesta sekä hoitajana ollessani että isälleni puhelimessa. Ei mikään leikin asia, myönnetään.

Lupasin huomenna mennä lääkäriin tsekkauttaa pumpun ja jos vaikka ei olisikaan mitään (hope so) niin ainakin sain ihan pirunmoisen herätyksen elämään! Viimeisen viikon olen saattanut marmattaa ja valitella asioista, ja ehken on ollut vähän aiaakin välillä mutta sitten kun eilen sellaisen kivun aikana ajattelin asiaa tarkemmin: hitto, jos tämä onkin tässä tämä elämä ja hukkaan sen valittamiseen sen sijaan, että tekisin itse oman elämäni sen näköiseksi kun haluan. Nauttisin siitä, että ympärilläni on ihana perhe ja kiitollisuus että olen täällä. Esimerkkinä, isäni meni massiiviseen sydäninfarktiin ilman mahdollisuutta korjata elämäänsä. Sitten joskus. Nyt nämä oireeni ovat ainakin herättäneet sen ajatuksen, että eihän tässä ikuisesti oikeasti olla ja elämästä kuuluu nauttia! Tässä tuskissani ja voivotellessani olen ehtinyt myös laiminlyödä tätä blogiani, jota rakastan tehdä, ihania ihmisiä siellä, kotiani ja itseäni. Hyvä minä!

Kun puhuin aiemmin siitä mystisestä paketista, jota odottelin Ruotsista, niin tulihan tuo. Siinä oli ihonhoitoon kaikkea uutta ja kun nyt olen viikon verran koklaillut niin lupaan tehdä niistä jutun. Nuihin liittyy kotona tehtävä mekaaninen liftaus ja ihonparannus radioaallolla sekä mekaaninen kuorinta. Ja ja naamioita ja ihania purkkeja. Huh! :)


Mutta nyt housuihin! Ihanat, leveät purjeet lahkeina ja korkea vyötärö! Nyt, kun Kim Kardashian näyttää suuntaa leggareille ja topille, niin minä sitten levennän lahjetta :D.Oikeastaan olen rakastanut tuota mallia jo kun harrastin Kendoa. Siinä se hakama eli housut olivat syystäkin leveät ja ne vaan oli niin ihanat! Niiden kanssa sitten liihoitin menemään kuin mikäkin samurai.

Kuvahaun tulos haulle hakama

Oi aikoja. SM- kisoisssa tulin kerran kolmanneksikin! Mutta, nyt löysin housut, jotka ovat vähän tuonnepäin.


Päällä ihanan tuntuiset, kun niin lahkeet lepattavat tuulessa ja kuitenkin vyötärö korostaa mistä pitääkin. 


Miten olen voinut tulla toimeen ilman!



Tällä pituudella saan ottaa metrin lahkeista, mutta pikaisesti korjattuna saappaat kunnon korolla toimi hyvinkin. Nimimerkillä laiska ompelija. 

Mistä noita ihania housuja sitten saa? Tietty H&M ;). 

Väljät housut<-- tuolta.

Materiaali on 95% puuvillaa ja 5% elastaania. 


Nämä ihanuudet ovat sekä tosiaan ihanat päällä että monikäyttöiset. Koroilla, lenkkareilla, topilla, villapaidalla, jakulla....ihan oikeastaan millä vaan stailattuna toimivat. Vähän haasteita tuo, jos änkeän löysän pitkän paidan, kun muutoinkin lyhyt niin ei näy kun hiukset ja kengät suuren vaatepallon seasta! 

Nyt toivottelen ihanaa sunnuntain jatkoa kaikille ja rentoudun loppuillan.

xoxo

Ps. tuo juttu joka näkyy kantapään alla on meitin pennun lelu. Näköjään löysin sen vahingossa ja vasta kun kuvia katsoin! 









torstai 1. helmikuuta 2018

Äitini ansiosta

Mietin tuossa eilen, että miksi ajattelen ja tunnen muutamista asioista niinkuin tunnen. Välillä tuntuu, että joku ruuvi on liian löysällä ja olen vaan niin...hmm... löysäasenteinen? En löydä tuohon nyt hyvää sanaa, mutta yritän selittää. Eli, kun oikeasti suhtaudun moniin asioihin niin, että esim. pistä mitä vaan päällesi, minulle kelpaat. En ole kauhean vakavamielteinen tahi tarkka pukeutumisen suhteen siinä mielessä että saanko ikäni tms mukaan pukea jotain päälleni. Itseäni ei haittaa ne mun rikotut farkut yhtään, eikä ne häiritse omaan silmääni kenelläkään, oli sitä ikää vaikka sitten 100v. 

Jotenkin vaan kuljen omaa polkuani, teen omanlaista hommaani ja tämä blogikin on omanlaisensa vaikkapa kuvien suhteen: aika: mitä näät, sitä saat- tyyliä. Ei sen takia, etten osaisi parempaa tahi ei kiinnostaisi. Teen vaan, niinkuin rehellisesti haluan. Varmaan siis muutkin bloggarit tekevät! En tarkoita sitä, ja onhan se ihana katsoa niitä kauniita kuvia, myönnän! Vaan oma kädenjälkeni on rehellisimmillään tällainen kun se on. 


Äitini ja isäni ennen minua :). 

Äippä oli todella vahva nainen. Pituutta oli 157 hattu päässä mutta luonnetta sitäkin enemmän. Ei ihan tyypillinen nainen, jos kärjistetään nuin raa´ asti. Lapsena kun suhasimme aina kesäisin lappiin, muistan meidän sion jenkkiröhjö- auton ja äidin farkuissa ja puukengissä, Niillä tuo lyhyt nainen ajoi sitä isoa jenkkiä puukkareillaan ja hyvä, että näki ulos vielä! :D Ei mitään draamantajua ollut hänellä, eli asiat selvitettiin heti ja juoruja ei kuunnellut pätkääkään. 
Se kertoo jo paljon, kun nuoriso meiti pihalla melskasi ja äippä vähän murahti niin oltiin kuosissa taas, minäkin. Kapinallinen. Mutta äiti oli laki. Toisaalta, kovin moni näistä nuorista hakeutui juttelemaan vaikesta asioista äipän kanssa, koska hänen kanssaan pystyi puhumaan ihan mistä vaan. 
Hän oli aikoinaan aika kapinallinen itsekkin, assan nuorissa 60- luvulla ei ollut leikkiä! Joten, tietoa oli siitä rankasta elämästä myös ja sitäkautta pystyi ymmärtämään meitä nuoria. 


En muista, että hän olisi kertaakaan tuominnut ketään ulkokuoren tahi juorun perusteella. Hän katsoi ihmisen hmisenä ja teki omat johtopäätöksensä. Ei vaikuttanut, oliko asema, merkkivaatteet tahi auto mikä, saattoi kadun mies olla se paras. Itse olen huomannut katselevani samalla tavalla maailmaa, vaikutus minuun tehdään sillä sisimmällä, ei muulla. 

Välillä hävetti, myönnän, kun hän nappasi farkkujen kaveriksi mun Minni Hiiri- hupparin! :D Ei se niin tarkkaa ollut, ja sattui olemaan siinä. Siitä sitten lähdettiin kauppaan ja yritin kysyä, että miksi mun paita? Vastaus, miksi ei! Niin...miksi ei!



En ole oppinut ikinä nalkuttamaan, kotona sitä ei harrastettu. Omalta osaltani homma meni niin, että pari kertaa sanoi nätisti ja kolmannella, jollen uskonut yksi kunnon grauh- sanominen ja minä tottelin. :) Isäni kanssa he juttelivat ja jos äippä pyysi isää tekemään jotain, isä yleensä teki. Jollei niin äiti teki itse. Nyt kun ajattelen, meiltä puuttui sellainen naismainen meno jota ehkä välillä kaipasinkin. Kavereilla oli usein "kalkatusta" ja tuon sanon hyvällä. Opin vähän sellaiseksi äijäksi. 



Mutta ei ollut asiaa, josta en olisi voinut jutella. Ei asiaa, jota en olisi voinut sanoa. Ja uskokaa, kun tällainen teini joka liftasi ja oli oikeasti villi kamunsa kanssa, asioita tapahtui. Pahojakin. Mutta äitini oli siellä aina. Haki minut keskellä yötä Saukkolasta, kun liftasimme sinne kamun kanssa..ja minut oli raiskattu. Ei helppoa äipälle tietty, kun lasta satutettu mutta homma hoidettiin rauhassa ja ei tarvinnut hävetä kotona. Vähän juteltiin ja katsottiin asiaa, ja uskoisin että juuri tuon ansiosta ei kuitenkaan isompia traumoja jäänyt, kun sain purkaa asiaa turvassa. 

Itse olen huomannut, että tuon ominaisuuden olen perinyt tahi oppinut. Joskus kuljin liikanimellä psykiatri kamujen seassa, kun kuuntelin :). 

Sitten äitini kuoli syöpään ja olin hänen vierellään loppuun asti. Siitä sitten paniikkihäiriöön ja masennukseen, vuosien sairaalakierteeseen ja ystävien käytettäväksi. Yllättävän moni silloinen amigo käytti tuota tilaani, jossa olin vähän kuin kultainen noutaja ja pelokas, hyväkseen. Kun selvisin hengissä ja about järjissäni, ymmärsin nuo tapahtumat ja sen, ketkä oikeasti olivat kanssani itseni takia. Ei sen takia, että oli "helppo nakki". 
Nyt huomaan sem, että annan heidän olla ja muistan äitini sanat kuolinvuoteeltaan: älä anna kenenkään potkia sinua päähän. Nykyään en anna. Ehkä kuitenkin voisin olla muistamatta niin tarkkaan, mitä nuo "kamut" tekivät, mutta toisaalta...tiedän itse, miksi olin niinkuin olin ja vaikkakin varmana oli juoruja niin ei heilauta. Kiitos siitä vahvuudesta äidilleni, jota hän valoi minuun koko lapsuuteni ja nuoruuteni. 



Kiitos äidilleni, kun valmistit tähän maailmaan ja opetit myös myötätuntoa. 

Rakkaudella,
Maarit

xoxo

ps. teksti tökkii yms, johtuu kun käsi taas tulehtunut.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Ihonhoitoa ja höpinää

:D Ok, Suomeksi taas. Mieheni on oikeassa, että helpompi lukea näin, antakkee anteeksi kokeiluni. Nyt sitten voisin kokeilla molemmilla kielillä! Ei vaan pitäydyn suomen kielessä.

Ihan ensin pakko ihmetellä ja vähän creepyäkin! Sain sähkäriä eräältä hlöltä, miespuoliselta, että josko voisin myydä sen veluurihupparini joka oli muutamama postaus takaperin kuvassa. Vähän sukkelasti oli vieti laitettu, pyysi anteeksi kun kysyi ja pyysi myös, etten suutu. Minä sitten vastasin notta voin laittaa linkin, mistä olen tuon ostanut, saisi uuden ja halvemmalla. Hän kun tarjoutui maksamaan mitä haluaisin. Vastaus oli että ei, kun hän haluaa juurikin tuon hupparin, joka oli ylläni. Jaiks! Loppui viestit osaltani siihen ja vähän hoo moilasena ihmettelin asiaa. Aika ällö olo tuli jotenkin, hrrr!

Yep- fiilis asiasta. 

Mutta sitten ihonhoitoon, joka on lähellä sydäntä. Varsinkin, mitä enemmän ikää alkaa tulemaan niin aina vaan lähempänä on. Vaikkakin ikääntymisessä ei ole mitään vikaa ja kannan harmaani ylpeänä niin yritän vähän viivyttää tuota naaman valumista. Estää sitä ei voi ilman leikkauksia ja niihin en uskalla alkaa. Jos voisin ja uskaltaisin, en tiedä rehellisesti vaikka menisinkin! Ehkä. Vähän kiristystä leuan alta ja silmäpussit pois...hmm. Mutta kun en uskalla niin ihonhoidolla mennään!

Aloin muuten hoitamaan ihoani tosi myöhään, ehken sellaisen 35v kunnolla. Siihen asti riitti pesu ja saippua, joku voide jos muisti. Tein kaikki synnitkin, tupakoin (sen lopetin kun olin 30v) nukuin meikit naamassa ja en hoitanut sitä kunnolla. Iho parka! Toisaalta, ei tuo näyttänyt merkkejä että olisi ihan kamalasti ollut akuuttia tarvetta joten ei hätää sen suhteen. Kiitollisena siis geeneistä, voisin todeta. 

Mutta nyt, kun ikää on 46.5v kuten mieheni huomautti ihanasti kun laskin paljonko on vielä tuohon viiteenkymppiin, niin ryppärit yms on rakkautta. 



Aika perus silti on tuo ihonhoitoni ja yllättävän vähän purkkeja kaapissa! Kuitenkin, loppujenlopuksi. 
Pyrin käyttämään myös luonnontuotteita aika paljon, eli ihan paria perusjuttua: rypsiöljyä ja hunajaa. Sokeria kuorintaan. 

Aloitetaan aamusta, kun aloitan tuon rutiinini. Ihan vesipesu viileällä vedellä ja joskus käytän kasvovettä. Itseasiassa taitaa olla kerran viikossa, jos oiken mietin. 

Sitten silmänympärysvoide, joka on nykyään laatua:

Tämä ihanuus sisältää myös kofeiinia ja siten laskee noita säkkejä silmien alta. Uusi kokeilu itselleni, mutta olen ihan tyytyväinen tuohon! Oikeastaan ihana tuote. Geelimäinen ja virkistävä, sopii aamuun hyvin. 

Sitten seuraapi cocktail: seerumi ja päivävoide suhteessa 50:50. Eli sekoitan kämmenellä molemmat ja nassuun, jotenkin boostaa kivasti molempia ja samalla menee tuotetta vähemmän=säästöä. 
Seerumi on :

Clarins - Clarins Shaping Facial Lift kiinteyttävä seerumi 50 ml
Tymäkkä shaping and lifting, palauttaapi tuota ovaalia muotoa kasvoihin. Ihana! Tämä on ollut jo muutaman putelin verran kaverinani. Koklasin paria muutakin, mutta ei niin hyviä kuin tämä.
Päivävoide: 
Clinique Smart SPF Custom Repair V/D päivävoide 50 ml, kuiva iho
Tämäkin on jo jonkin aikaa ollut sellainen luottotuote. 

Siinä se, aamurutiinini. Ei mitenkään ihmeellinen, pari täsmäiskua ja siinä se. 

Illalla:

Peruspesu suihkussa apua, saippualla :D ja jos on meikkiä niin käytän näytettä, joka on clarinsin ja kerron siitä sitten, kun olen jonkin aikaa koklaillut. 

Sitten aika simppeli setti, silmänympärys:

Clinique Repairwear Laser Focus Wrinkle Correcting Eye Cream silmänympärysvoide 15 ml

Vahvempi ja täyteläisempi yöksi, saa rauhassa hoitaa ihoa. 

Voidecocktail taas: sama seerumi ja: 
Clinique - Clinique Smart Night Custom Repair C/O yövoide 30 ml, rasvoittuva iho
Siinä se, perusjutut. Luotan aika paljon muutoinkin sekä Clarinsiin että Cliniqueen,varsinkin jälkimmäiseen. Parasta siinä ehken se, ettei ole tuoksuja ja sellainen turvallinen valinta itselleni. 

Sitten kerran viikkoon kuorin ihoa...älä järkyty, mutta pikakuorinta tapahtuu perunakintaalla, jossa saippuaa. :D ihan kevyesti tosin ja en hankaa kovaa mutta kyllä, kintaassa lukee: potato. 

Kuvahaun tulos haulle potato rukkaset
Välillä otan rypsiöljyä ja siihen sokeria, jolla saa kuivalla ilmalla kosteutta samalla. Saunaan mennessä samaa öljyä myös hiuksiin naamiona. Välillä lainaan hiuksiini mieheltäni olutta, joka on muuten ihan mahtavuutta hiuksille! Kandee koklailla! ;) 

Pari naamiota on käytössä myös kerran viikkoon, joko ihan hunajaa vaan tahi sitten:

Kuvahaun tulos haulle clinique kasvonaamio
Ihanan kosteuttava ja kiinteyttävä. Laitan tuota, odottelen 10min ja kun imeytynyt niin laitan siihen päälle nuo rasvat. Sellainen tehohoito iholle yötä vasten. 

Siinähän nuo, omat ihojuttuni. Odottelen vieläkin pakettia Ruotsista, jossa pitäisi olla jotain ihan uutta ja ihmeellistä ihonhoitojuttua, ja odottavan aika on pirskatin pitkä! 

Miten teillä ihonhoito hoidetaan? Perunakintaalla vai ihan jollain muulla? :)

Nyt intoa piukassa tutustumaan uuteen treeniohjelmaan, jipii! On muuten sellainen, että kyllä alkaa taas rauta nousemaan. Hyvä valmentaja- hyvät tulokset! http://www.protrainer.fi/ Markku Tikka

Huomasin tuossa muuten viikonloppuna, kun otin kuvia...huh...jalkoihin on tullut lihaksia! 


Miksi tuo yllätti? Sitä on oikeasti välillä sokea omalle kehitykselleen kun peiliin liittyy niitä tunnejuttuja. Ei katso ihan niin kuin asiat on vaan enempi: ei ole mitään tapahtunut, plaah. Siksi kuvat ovat aika hyviä "peilejä".


Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

perjantai 26. tammikuuta 2018

Once upon a time

There was this girl, who wanted to shine.
Never believed that she could,
never thought that one day day she would.


Maybe time has come to leave a mark,
but never the less, she took the bark
of her inner flame and passion to create
the strength to be her again.


Someone could say that those are just clothes
but the meaning is much more stronger.



Freedom of choise
and 
Freedom to choose


Expressing yourself is not something to loose.



Strong enough to be yourself,
walk the path you will create.


Have a nice day all!

xoxo

Tulle skirt from Zalando, shoes and cardigan from H&M, Jacket from Vähänkäytetty.com

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Incident, that woke me up

I know that I have been moaning that I have been tired. I have been, yes. But trust me, yesterday was totally chaos! Also, I realized that things could be worse, so actually I´m ok. Now.

But yesterday, our precious Senior dog Veikko got sick. He just kept on puking all day, to bed, sofa, floor...poor thing! I mean, how much can one dog throw up!I tried to stay outside with him, so fresh air and easier to feel sick...I mean that he had peace and not all the herd looking at he.

I dont remember if have told, how we got Veikko?

He was about 1,5 years old and he had time left 2hours before previous owner was gonna take him to deadly shot. Before that he came somewhere North and had been treating bad. So, this girl couldnt handle Veikko, he had been there only 3 days, so life was kind of throwing him around. He was a bit angry and on guard all the time. He hated men then and smell of alcohol. My guess is, some mad had treated him badly during drinking. 
So, this girl said that after 2 hours I have to finish this dog, cause no chance to keep him. I looked Veikkos pic and said: I take him. Yep, I take him to me, to be with us. That was close call and also so crazy, cause I really didnt knew this girl, just from driving shcool...one minute window to save Veikko. 

So he came to us, and has been with us 10years now. He´s my guardian, friend and one I can trust to be there. He´s part of my family and I could say...we have seen so much together. 

Yesterday, I felt so broken and helpless! Of course I have some skills to work with sick dogs, there´s has to be some when living here in the woods. I just knew that we had to look, how things goes. 

So, I cleaned and I sat there with Veikko. But of course others needed food, attention etc so I just ran around like crazy. In evening, woah, started to look better. Finally. In that point I swore that if we make it now, I dont complain so much. He ate oatmeal, drank a bit and didnt puke. I was soooo happy! Of course I was sort of alarm- state all the time but I could breath a bit! That dog, like all of them, is so important and loved. 

Now things are looking better, he´s tired but eating and not looking so sick. Barking, so that´s a good sign! I can only wish and pray, that thing are ok now. 


I have been so grateful today, I have so much more energy and I have been cleaning our home all day. 


:) Not yet, Veikko...


You are with us! <3



 It´s just...I truly am so grateful. We are together still and even thought that puppy Väinö (who´s 3 months and 11.3kg and having a size of German shepherd, said the Vet) is keeping me so busy, I wount complain. No I´m not! Woah, yesterday I was so scared!


Now, I think that I´m gonna drink some coffee, put Spotify on and relax for a a sec. All animals are in sleep! It´s me- time and cappucino, too :).

Have a great day all!


xoxo


maanantai 22. tammikuuta 2018

Hashtag Focus

Wow, what a week. Went to bottom with myself and now trying to come back. Why? Oh, I have been so tired! I mean, really tired. Until today didnt really understood why. Now I understand a little better, I have been missing me- time so badly that I have been a ticking time bomb! Really edge most of the time. Small things made me cry and lost my nerves. Reason for that is, that I have been doing so much homework, cooking, cleaning etc cause my man has to hunt before time is out for that. So that leaved me at home. With 3 dogs and 4 cats, and that one precious dog is just 3 months old, so theres so much to learn, teach to do things.
My "own" time has been, when I have been in our home gym, there I have my own peace, but that´s not enough. I see that now. I need more...well..girly time, ready food, doing nothing at home- time. One day. And as I told that to my man just a minute ago, he did actually agreed! He has seen my tiredness and after this month is over, so is that hunting season, I will get myself- time. Thank God!

There came one "small" problem, too. I started to hate myself, how I look and felt( still do a bit) so old. I had (still do a bit) these thoughts that I´m fat. I mean... from mirror I saw something else than before. That was (still is a bit) huge weight in one´s mind! I´m working on that now and giving myself a bit more positive thoughts. One may say, that I burned totally. Maybe I did. But, now I know the problem so....only way is up, I think.

I tried these on, clothes I mean and as I started to too pics, I felt so.... stupid. Why? Who cares? I look so fat and ugly, old anyway. Once I loved these on me.

Still do, I mean there´s nothing wrong with clothes but in my mind.

I actually needed to look a bit more than with my broken jeans, so this is my way to look a bit sharper. Not too much but a bit. I love to try different styles and things with dressing.


Didnt put any more make up, than lipstick. I was way too tired to even thin more make up. But with my huge eyeglasses that´s ok, I think! That´s why those glasses are so awesome, I can hide myself behing those :).

That wool coat and woolen hat gave me that feeling that not too....well....boring to myself. I´m huge fan of wool coats, smart, warm, sharp and still so easy to wear. Everything that I need from cloth! 

That dress cost about 9€ and west 5€ from flee market. Bought that a long time ago and it has designed one of the top designer of business woman- style. http://www.ritvafalla.fi/ so 5€ want too bad to pay from that west!

I have said earlier and so many times, that dressing up should be fun. I made it too serious and also, seen  myself in such a dark light effect my feelings about everything. Lost that fun- part and I want it back. I mean now. A.S.A.P. :) Need to give some mercy for me too! That was (still is a bit) <--:D a small problem for me, as I want to write. My head just makes these crazy conclusion and just fighting for those, one day at the time. That´s the only way. Giving up, that is no way at all.


Have a great evening all!

xoxo

I changed this language cause I wanted to reach my friends from abroad too and that google translation..well ain´t too good..If you know what I mean. ;)

Hyvinvoinnin merkitys ja mahdollisuus, teknologiaa urheiluun!

Hei, nythän mä sen hokasin: ihanaa kun on niin montaa laatua bloggareita! Kun on niin montaa laatua elämääkin :). Eli siis, tuo edellinen po...